tag:blogger.com,1999:blog-7789283830730142807.post4378376901969861857..comments2023-04-06T15:36:26.048+03:00Comments on vatsassa perhosia : hetken kuluttua huomaat eksyneesi, mietit mistäRiikkahttp://www.blogger.com/profile/13957899653703689454noreply@blogger.comBlogger2125tag:blogger.com,1999:blog-7789283830730142807.post-70268586097423180092012-04-03T22:26:07.845+03:002012-04-03T22:26:07.845+03:00hei pikku-n, kiitos tosi paljon kommentistasi. ole...hei pikku-n, kiitos tosi paljon kommentistasi. olen lukenut sen moneen kertaan ja miettinyt kovasti. en koskaan osaa vastata näin kauniisiin sanoihin yhtä hienosti. <br /><br />joskus tahtoisin ehdä jotain suurempaa, kirjoittaa jotain oikeaa vaikka mihin panna kaikki tämä erilaisuus ja sivustakatsojan havaitsema. ehkä vielä rohkaistun. totta, että se ei ole helpoin rooli, vaikka niin voisi luulla. <br /><br />sitäkin mietin paljon, että mikä on se, mikä on mennyt rikki. tuleekohan se koskaan ehjäksi?Riikkahttps://www.blogger.com/profile/13957899653703689454noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7789283830730142807.post-68944047547969543892012-03-26T14:28:28.941+03:002012-03-26T14:28:28.941+03:00Yksinäisyydestäsi ja erilaisuudestasi syntyy jo jo...Yksinäisyydestäsi ja erilaisuudestasi syntyy jo jotakin arvokasta, kaikki nämä tekstit, tämä blogi. Se, joka kirjoittaa, tarkkailee, hänelle on annettu sivustakatsojan rooli. Ja joskus siitä roolista ehkä hyppää pois, silloin kun se on turvallista. <br />Se ole huono rooli, mutta raskas kylläkin. Ja huonosti tunnettu. Kerran ystävieni keskellä Ranskassa kerroin kirjoittavani runoja. Eräs heistä sanoi välittömästi sen selittävän paljon. Jossain maailmassa tiedettiin, millaisia runoilijat ovat, ja minun erilaisuuden tunteeni ajoi aikanaan minut siihen maailmaan. Yksi sana paljasti heille hetkessä arvoni, uskoni ja elämänasenteeni. Jossain minut on otettu vastaan ja hyväksytty tavalla, joka sai minut ymmärtämään itsekin tuota toista puoltani.<br />Kirjoitit: " Olen taas (...) Se, jonka on pakko mennä palasiksi kerta toisensa jälkeen ja kerta toisensa jälkeen raapia itsensä kasaan." Minusta usein tuntuu, että olen kuin feenikslintu, joka luo silkki-ihonsa ja höyhenensä yhä uudelleen.<br />Jokin on joskus mennyt rikki, ja se on kohdattava ja korjattava yhä uudelleen ja uudelleen. Eikö siihen tarvita suunnatonta vahvuutta?la p'tite nantaisehttp://petitenantaise.blogspot.com/noreply@blogger.com