Sairastaminen
yksin on kurjaa. Pitäisi tehdä ruokaa ja siivota, vaikkei oikeastaan jaksaisi
tehdä muuta kuin olla paijattavana. Silitteleminen olisi parasta hoitoa
tähänkin pääsiäisflunssaan.
Sunnuntaitkin
ovat kurjia yksin. Ja muut pyhäpäivät. Ystäväni sanovat, että sunnuntait ovat
viikon turhimpia päiviä. Luulen, että he ovat väärässä. Sunnuntait ovat parasta,
jos niitä viettää oikein.
Sunnuntaisin ei
pidä tehdä mitään. Ainakaan jos ei huvita. Koskaan ei pidä päättää, että lukee
tenttiin sunnuntaina tai pesee ikkunat. Sunnuntaisin voi mennä kävelylle, jos
huvittaa. Tai voi jäädä sisään ja lukea kirjoja tai käpertyä vain turvalliselle
kerälle. Siivotakin saa, jos siltä tuntuu.
Parasta on, jos
sunnuntainsa saa jakaa jonkun kanssa. Niinä harvoina onnellisina
sunnuntaiaamuina, kun saa herätä jonkun lämpimästä kainalosta, voi tavoittaa
maailmasta jotain olennaista. Voi nukkua niin pitkään kuin haluaa, tai maata
valveilla jonkun sylissä, turvassa kaikelta. On kivaa halata ja hellitellä ja
jakaa hetken koko maailma jonkun toisen kanssa.
Parasta
maailmassa on, kun joku paijaa.
