katsokaa tänne nainen ei pysy jaloillaan

Tiedätkö, miten erilaisilta nämä yöt ja aamut tuntuvat, kun tässä on joku toinen? Vaikka on juonut liian monta lasillista viiniä tai votkaa ja työntänyt ruusun kaula-aukosta sisään ja laulanut liian kovaa, ei aamulla nolota vaan hymyilyttää eivätkä yöjunatkaan ole surkeita tai pelottavia jos kaiken sen on tehnyt jonkun toisen kanssa ja sitten herää lämpimästä kainalosta. Ei haittaa vaikka herää puoli seitsemältä jos saa katsoa toisen unta.

Minä en. En enää muista.

Koska sinä et ole tässä. Sinun hikesi jonkun toisen lakanoissa, sinä tuoksut jonkun toisen iholla. Eikä minulla ole muuta kuin liian punaiset kynnet ja kuihtuneen ruusun terälehtiä pitkin lattioita.

i'm going to denver

Tiedätkö miten inhottavalta tuntuu, kun joku tuntematon istuu lähijunassa vähän liian lähelle ja hipaisee reittä tai käsivartta? On pakko liikahtaa kauemmas, painautua ikkunaa vasten ja vetää jalat yhteen ja kädet kippuraan. Ääritapauksia ovat tietysti tapajuopot tai muuten vähän liian tuttavalliset miesmatkustajat, jotka tunkevat liian lähelle tahallaan ja pahimmassa tapauksessa kääntyvät vielä katsomaan sinua ja aloittavat keskustelun, huolimatta korvanapeista ja pakenevasta katseesta. Jostain syystä hankalalta tuntuu myös silloin, kun viereen istuu joku ihan tavallinen, vain sentin liian likelle.

Tiedätkö miltä tuntuu istua pimeässä teatterikatsomossa tai elokuvateatterissa, kun vieressä istuu joku ihana? Sen klassisen tempun, että antaa oman kätensä levätä mahdollisimman vapaana ja houkuttelevana, valmiina pideltäväksi. Ja kuitenkin varoo koskettamasta. Puolivahingossa nojautuu juuri siihen suuntaan, jossa se ihana istuu. Jotenkin siitä kulmasta aina näkee paremmin näyttämölle. Kun se ihana vaihtaa asentoa ja sen jalka vahingossa painautuu sinun reittäsi varten. Kun pidättää hengitystään joka kerran kun se toinen liikahtaa. Kun on pakko pinnistellä, että jaksaisi keskittyä lavalla näyteltyyn kohtaukseen eikä sen toisen hengityksen kuuntelemiseen.

kuorsaus

Viime yönä
kuulin seinän läpi naapurin kuorsaavan.
Olisin mieluummin
kuunnellut kuorsausta
seinän tällä puolen.

Mitä voi tehdä
jos naapuri kuorsaa?
Pitääkö soittaa ovikelloa?

Mitä voi tehdä,
että tässäkin asunnossa
joku toinen kuorsaisi?

jonkun pitäisi paijata, että tulisi parempi olo

Sairastaminen yksin on kurjaa. Pitäisi tehdä ruokaa ja siivota, vaikkei oikeastaan jaksaisi tehdä muuta kuin olla paijattavana. Silitteleminen olisi parasta hoitoa tähänkin pääsiäisflunssaan.

Sunnuntaitkin ovat kurjia yksin. Ja muut pyhäpäivät. Ystäväni sanovat, että sunnuntait ovat viikon turhimpia päiviä. Luulen, että he ovat väärässä. Sunnuntait ovat parasta, jos niitä viettää oikein.

Sunnuntaisin ei pidä tehdä mitään. Ainakaan jos ei huvita. Koskaan ei pidä päättää, että lukee tenttiin sunnuntaina tai pesee ikkunat. Sunnuntaisin voi mennä kävelylle, jos huvittaa. Tai voi jäädä sisään ja lukea kirjoja tai käpertyä vain turvalliselle kerälle. Siivotakin saa, jos siltä tuntuu.

Parasta on, jos sunnuntainsa saa jakaa jonkun kanssa. Niinä harvoina onnellisina sunnuntaiaamuina, kun saa herätä jonkun lämpimästä kainalosta, voi tavoittaa maailmasta jotain olennaista. Voi nukkua niin pitkään kuin haluaa, tai maata valveilla jonkun sylissä, turvassa kaikelta. On kivaa halata ja hellitellä ja jakaa hetken koko maailma jonkun toisen kanssa.

Parasta maailmassa on, kun joku paijaa.