se tyttö

Olisi ihanaa olla Se Tyttö, joka kutsutaan kaikkiin juhliin. Se, jolla on suloisimmat huulet ja hauskimmat jutut. Se, jota ilman ei koskaan ole niin hauskaa kuin sen kanssa. Se laiha ja paksutukkainen.

Jos olisi se tyttö, josta kaikki tytöt pitävät ja se, josta kaikki pojat pitävät. Se, joka tuoksuu aina hyvältä.

Ja sitten joskus, kun onkin se, ei edes tiedä, miten pitäisi olla. Kun tuntuu siltä, että joku haluaa minun olevan juuri tässä. Kun joku hymyilee juuri minulle ja se hymy on aito. Se on vähän pelottavaa.

Mutta silti, olisi ihanaa olla se.

tänään kaipasin talvista helsinkiä

"Lumisateen ennustettiin jatkuvan ainakin huomiseen, ajokelistä varoitettiin, pakkanen kiristyisi ja tulisi sellainen yö, jolloin vanhukset juuttuisivat lumihankiin, kodittomat paleltuisivat jäätyneiden venepressujen alle, mutta kummilapset Nepalissa saisivat postikorttinsa."

-Lumipäiväkirja, Joel Haahtela

Kävely öisessä, lumisessa Helsingissä on jotenkin nurinkurista ja melkein mahdotonta, mutta se saa maailman asettumaan hetkeksi oikeaan paikkaan. Lumeen hautautunut maisema lohduttaa hyvinvointiteorioiden tavaamisesta ja itkusta kipeitä silmiä. On hetken lupa hengittää, joskus vielä nauraakin. Tila ja aika yhtä aikaa, yhtä paikallaan.

Lunta varrottiin vuosia, sen katoamisesta kohistiin ja kun se sitten tuli, kokonainen kansakunta ja puoli Eurooppaa meni sekaisin. Kodit jäivät ilman sähköä ja autot juuttuivat penkkoihin. Pietarissa vanhukset hukkuivat myrskyyn. Huomisaamuna VR:n junat eivät taaskaan kulkisi. Ja tämä on maa, jonka lävitse kulkee pohjoinen napapiiri.

Lumessa on jotain lohdullista; siinä, että talvi tuli sittenkin, vihdoinkin. Ehkä meillä on vielä mahdollisuus. Tai ehkä meillä on uusi mahdollisuus.