tiistaikännit vol. 2

tällä viikolla
on vähän kiire
pitäisi lukea tenttiin
tehdä opinto-ohjelma ranskaan
käydä laitoksella
kolme päivää töitä
torstai-iltana vielä teatteri
perjantaina pitäisi mennä
hierojalle
ja viedä kirpputorikuorma

töiden jälkeen
hoidan asioita
menen heti kirjastolle
matkalla törmään kaveriin
jonka kanssa ollaan yritetty
sopia tapaamista
ainakin kolme kuukautta

moi kaima
mulla on vähän nälkä
pojat menee unicafeeseen
mennäänkö sushille?
tilillä on seitsemänkymppiä
palkkapäivään kaksi viikkoa
mennään vaan
vaikka lounasaikakin meni jo

otan ton take-setin
ja jälkkäriksi viel rapunigirit
juoko tytöt jotain?
no ehkä sit ruoan jälkeen
just

mennääks viel yhd-kahd-kolmelle
ihan vaan lasilliselle
hoegaarden rosé
perusbelgialaista litkua
vadelman makua
baarimikko nauraa
se on kyllä aika söpö

kirpputorillakin
kun hain hintalappuja
näin yhden söpön
jolla oli punainen pipo ja risat farkut
ja sitten liikennevaloissa
yliopiston kulmalla
sillä oli violetit tennarit
ja sateenkaarenvärinen pipo
pipopäiset pojat on söpöjä
onneksi niitä on kaupungissa monta

halusin kirjoittaa kolme tarinaa helsingistä
nyt en jaksa
aamulla on taas töitä
onneksi ei tule krapulaa
kun ollaan nuoria

kun sitten tulen kotiin
inboxissa odottaa viesti
kai mennään huomenna?
mennään vaan.

normipäivä

herään liian myöhään
kello on jo yksitoista
taivaalta sataa jotain valkoista
lunta tai räntää
ei se mitään
nyt on kevät
laitan tennarit kuitenkin

luennolla
analyysi on ihan hyvä
opettaja sanoo
että sen voisi vaikka julkaista
joo, tein sen darrassa
yhtenä sunnuntaiaamuna
lähetetään lehteen vaan
sen olen yliopistossa oppinut
aina se menee hyvin

minulla on nälkä
mennäänkö ravintolaan syömään
mä oon pa
ei oo rahaa
mutta ehkä lounareita
mennään vaan
jonnekin
missä on halpaa ja hyvää
ysibaari voisi olla sellainen
ootko kuullut siitä joskus

otan valkkaria
tai ehkä punkkua
24 senttiä
molemmille jaloille
viini maksaa enemmän kuin ruoka
se on aina hyvä

mennäänkö pois
täällä on jonoa
mennäänkö vielä baariin
erottajalle
yksille vaan
vedetään hillityt perseet
otetaan lasi viiniä
ja vielä yhdet bisset
nyt tekisi mieli soittaa sille
kauniille lökäpöksypojalle
en soita kuitenkaan

otetaanko vielä lasilliset
nyt voitais mennä baariin
tiistaikännit
äiti soittaa: tuletko pääsiäisenä?
ehkä, saattaa olla koulujuttuja
katsotaan

ota vielä lasillinen
minne sitten mennään
redrum on kiinni, on tiistai
mennäänkö mollyyn?

ai narikka, ei meillä oo rahaa
höylätään tiskillä
hoegaarden ja palvelumaksu
minkä ikäisiä neidit on?
kakskytviis ja kakskytneljä
ok, menkää sitten vaan
ei tarvii näyttää papereita

mä oon kosovosta
sä oot kaunis
onko sulla poikaystävä?
ei, mulla on tyttöystävä
lesbokortti toimii aina

mennäänkö jo?
huomenna on töitä
juna menee
huomenna kulta baariin taas

minne söpöläiset nyt jo menee?
luovutatteko jo?
onko huomenna koulupäivä?

ei, huomenna on työpäivä
normipäivä.

tällaista on ehkä olla nuori.

tänään kaipasin talvista helsinkiä

"Lumisateen ennustettiin jatkuvan ainakin huomiseen, ajokelistä varoitettiin, pakkanen kiristyisi ja tulisi sellainen yö, jolloin vanhukset juuttuisivat lumihankiin, kodittomat paleltuisivat jäätyneiden venepressujen alle, mutta kummilapset Nepalissa saisivat postikorttinsa."

-Lumipäiväkirja, Joel Haahtela

Kävely öisessä, lumisessa Helsingissä on jotenkin nurinkurista ja melkein mahdotonta, mutta se saa maailman asettumaan hetkeksi oikeaan paikkaan. Lumeen hautautunut maisema lohduttaa hyvinvointiteorioiden tavaamisesta ja itkusta kipeitä silmiä. On hetken lupa hengittää, joskus vielä nauraakin. Tila ja aika yhtä aikaa, yhtä paikallaan.

Lunta varrottiin vuosia, sen katoamisesta kohistiin ja kun se sitten tuli, kokonainen kansakunta ja puoli Eurooppaa meni sekaisin. Kodit jäivät ilman sähköä ja autot juuttuivat penkkoihin. Pietarissa vanhukset hukkuivat myrskyyn. Huomisaamuna VR:n junat eivät taaskaan kulkisi. Ja tämä on maa, jonka lävitse kulkee pohjoinen napapiiri.

Lumessa on jotain lohdullista; siinä, että talvi tuli sittenkin, vihdoinkin. Ehkä meillä on vielä mahdollisuus. Tai ehkä meillä on uusi mahdollisuus.