Helsinki on sellainen iso kaupunki, jonka keskellä voi yhtäkkiä olla metsässä tai missä vain. Kaupungin keskellä on iso puisto ja siellä puistossa on sellainen maja, jonka lähellä pauhaa koski ja jossa voi sunnuntaisin juoda aamukahvia ja syödä mustikkapiirakkaa.
Kun kahvi on juotu, kävellään kosken rantaa. Vahingossa huomaan, että tunnistan melkein kaikki kukat ja puut vielä ihan niin kuin lapsena. Eikä se haittaa, etten tunnista lintuja ja kaloja, koska minä tunnistan kaikki ne kukat ja puut.
Isolla niityllä teen vielä kolmekymmentä kärrynpyörää ja toivon, että aurinko antaisi lisää pisamia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti