Pelasin
pasianssia, sitä hämähäkkipeliä. Sitä mitä isi pelasi illat pitkät, neljällä
maalla. Mietti, puntaroi ja teki harkittuja virheitä. Arki-iltojen hiljaista
taidetta. Eikä siihen peliin saanut kukaan muu koskea, että tilastot pysyivät
kauniina.
Radiosta soi Bridge over troubled water. Meinattiin
laittaa se hautajaismusiikiksi, mutta soitettiinkin Hetki lyö. Sitä isi aina
lauloi karaokessa ja vieläkin kuulen korvissani sen äänen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti