Olen istunut
väärien miesten lattioilla ja syleissä, toisten väärien miesten ohuiden seinien
takana. Olen uskonut satuihin ja hukkunut vääriin silmiin. Ollut väärään
aikaan. Äkkiväärä vääräleukojen joukossa.
Olen imenyt
itseeni rippeitä, murusia ja tuoksuvia savuja. Seissyt ringissä talviyönä,
kameralta katveessa, hellin käsin kääritty sätkä palelevissa sormissani.
Esitellyt itseni: Olen huumepoliisin tytär pikkukaupungista ja naurahtanut
elämälle, kun minulle vastattiin: Minä olen huumekauppiaan poika lähiöstä.
Piiloutunut
konserttisalin katsomon takanurkkaan, punaisten valojen laitamille. Löytynyt.
Tullut kotiin
aamuyöstä ja itkenyt.
Iltapäivästä kuunnellut
edellisyön lauluja ja vieläkin nyyhkinyt.
