sunnuntai 8. joulukuuta 2013

tietää pian itkevänsä ettei pitäisi olla tässä

Olen istunut väärien miesten lattioilla ja syleissä, toisten väärien miesten ohuiden seinien takana. Olen uskonut satuihin ja hukkunut vääriin silmiin. Ollut väärään aikaan. Äkkiväärä vääräleukojen joukossa.

Olen imenyt itseeni rippeitä, murusia ja tuoksuvia savuja. Seissyt ringissä talviyönä, kameralta katveessa, hellin käsin kääritty sätkä palelevissa sormissani. Esitellyt itseni: Olen huumepoliisin tytär pikkukaupungista ja naurahtanut elämälle, kun minulle vastattiin: Minä olen huumekauppiaan poika lähiöstä.

Piiloutunut konserttisalin katsomon takanurkkaan, punaisten valojen laitamille. Löytynyt.

Tullut kotiin aamuyöstä ja itkenyt.

Iltapäivästä kuunnellut edellisyön lauluja ja vieläkin nyyhkinyt.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Kiehtovaa.