tänään

Tänään minä

tänään minä jo lauloin suihkussa. Haikeaa, mutta kaunista laulua.

Vaara ohi, tältä kertaa.

tuhkasta

Suihkun jälkeen tuijotan itseäni vessan peilistä enkä näytä enää yhtä paljon yhtä aikaa keuhkotautiselta ja mielenvikaiselta. Vasemman posken lihakset värähtelevät puoliksi tahtomattaan, puoliksi tahdonvoimalla kuin jotain ilmettä hakien. Hymyä? Silmät ovat väärästä nurkasta vinot ja siitä tietää, että paljon on vielä nurin.  

tää menee ihan hyvin II

Poika vuoden takaa nukkui minun vuoteessani yhden yön. Viisikymmentäkolme viikkoa siitä, kun viimeksi lähti.

Kolme iltaa se kierteli minua ja harhaista totuutta kuin se iänikuinen katti sitä polttavaa huttupataa. Kolmannen yönä, lukemattomien nelostuoppien jälkeen se riehui, räyhäsi, riuhtoi, ryntäsi päistikkaa Hämeentien autojen alle ja sai lopulta melkein rykäistyä haluamansa. Uskaltaakseen puhua minulle, sen oli juotava itsensä niin humalaan, ettei se enää kyennyt puhumaan kuin hajanaisia sanoja: ”Sinun vikasi. Sinä sellainen nainen. Minulle.”

Minä vain nyökkäsin hiljaa, napitin sen takin, tartuin sen käteen ja talutin sen viimaiselta kadulta isoon sänkyyn, pehmeän peiton alle. Eikä siitäkään tullut alkua millekään.

Toisten juhlien raunioilla sen huonetoveri tarttui vuorostaan minun käteeni, mutta minä en vastannut. Mielen – muttei sattuman – oikusta istuimme rinnakkain yhteisessä joulupöydässä, mutta jo eri maailmoissa.

Nyt sillä on toinen tyttö (taas), jonka minä oikeastaan näin, tiesin jo ennen kuin ehkä se itsekään. Enkä minä tunne muuta kuin korkeintaan huvittuneisuutta siitä, miten paljon ja miten vähän toisen ihmisen voi samalla kertaa tuntea.

"

”En nyt tahdo pitemmältä kertoa näistä mielialojeni aina samanlaisista vaihteluista. Kun on kerran nähnyt yhden laineen, niin tietää, millainen on toinenkin. Toisen kerran on niissä taivaan tumma sini, toisen kerran vaahdon valkea pärskähdys. Sitä tekoaan tehden hyllyvät ne aikansa, tylsyvät tylsymistään tuulen heiketessä ja siliävät sitten kokonaan.”

Juhani Aho: Yksin