Ei, ei perhevolvoa tai yhteistä asuntolainaa. Ei mitään vanhaa tai uutta, sinistä tai lainattua. Ei itkeviä lapsia, ei siivouspäiviä eikä lakanoiden vetoa. Ei meidän rahoja. Ei etelänmatkoja tai sukulaisvierailuja. Ei yhteisiä joulukortteja. Ei en halua. Ei raskaita sanoja eikä polvia maahan.
Vain nauravat silmät ja pehmeä suu. Sotkuinen ja liian pitkä tukka, johon tekisi mieli pujottaa sormet ja pörröttää. Auringonvaloa verhojen välistä, kun ei taaskaan jaksettu nousta aikaisin. Lämmin iho minussa, kylmät sormet niskassa. Kahdelle ihmiselle liian ahdas sänky.
Ei ehkä edes aamiaista sänkyyn. Vain kuumaa kahvia. Ei ruusuja tai ehkä yksi päivänkakkara. Ei merkkipäiviä, vain suloisia hetkiä. Ihan keveiden siipien havinaa jossain vatsanpohjalla. Joskus vahingossa saattaisin käyttää sinun vakoista paitaasi ja huolehtia ettet myöhästy.
Haluaisin vain istua nurmikolla lämpimänä päivänä, yhteisellä viltillä. Juoda halpaa kuohuviiniä samasta kertakäyttömukista. En ajatella liikaa huomista, en laskea sitä kumpi soitti viimeksi ja kuinka monta päivää sitten.
Soittaisit silti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti