perjantai 10. syyskuuta 2010

perjantai-illan purin muuttolaatikoita

Pikkuhiljaa
alan tulla yksinäiseksi

ja huomaan miten käy
kun jättää kaiken taakseen
vaikka vuodeksi.

Tosiystävät eivät katoa.
Ne vain jakavat arkensa
nyt jonkun toisen kanssa.

3 kommenttia:

Pari asiaa kirjoitti...

Tosi hyvin puit mun tämänhetkiset ajatukset sanoiksi, melkein alkaa itkettää.
Eipä mulla oikeastaan muuta :)

Anonyymi kirjoitti...

Voi kuinka tutulta tämä kuulostaakaan. Minäkin palasin tauon jälkeen Helsinkiin. Ja nyt en oikeastaan tiedä mitä täällä tekisin. Tai lähinnä, kenen kanssa.

(tämmöinen random-kommentti)

Riikka kirjoitti...

Älä itke sentään! Hassua, miten erilaisissa tilanteissa voi tulla tällainen olo. Mäkin tajusin, että tää sopii sekä mun Helsingin-ystäviin että mun Pariisin-aikaan. Ja kummankin huomaaminen on aika haikeaa.

Gaie täällä on niin randomjuttuja, että näihin saa kyllä kommentoida ihan mitä ja milloin vaan. On hassua olla Helsingissä, joka on kuitenkin jo ihan koti ja tuttu ja yhtäkkiä on sittenkin jotenkin yksin ja kaikki ystävät on maailmalla eikä oikein enää tiedä, miten niiden vanhojenkaan kanssa olisi. Ehkä löytyy uusia. Tai ehkä ne vanhatkin vielä löytyy.