ajat kovat ei kestä ikuisesti toisin ku vahvat ihmiset

Tänään meinasin saada turpaan mieheltä, kun yritin tehdä työni hyvin. Siinä ne röhnöttivät, meidän ikkunalaudallamme. Naisen pää kolkkasi ikkunaan kun mies ei malttanut pitää käsiään erossa siitä. Menin käskemään ne pois, kun kukaan muu ei uskaltanut. Metrin mittaisilla naisilla on aina varaa uhitella. Pyysin nätisti, sitten rumasti, uhkasin vartijoilla ja poliisilla. Nainen ei kyennyt seisomaan omilla jaloillaan, mies jätti sen ikkunalle kyyhöttämään, sylki ja pui nyrkkiään. Lopulta tajusin karata lukkojen taa ja nekin menivät pois. Vieläkin mietin, miksen sittenkin soittanut poliiseja. Sattuiko sille naiselle jotain? Vai tajusiko se, mihin oli suostumassa?

Hankala mieli jäi ja olen itkenyt montaa kurjuutta. Miksi minua on niin vähän, etten koskaan riitä pelastamaan maailman kaikkia?

hyviä päiviä

Illalla
futaajan reidet
ei oikein tykänneet
minimekosta ja
korkokengistä.

Naisen elämä
on tosi vaikeaa.

volvo

Minusta on kummallista, että ihmisellä on oikea ja vasen. Miten toisella kädellä on niin vaikeaa kirjoittaa, kömpelöä sipaista huulipunaa ja sittenkin ne ovat kummatkin minussa kiinni. Ja vasen, se muuten heikompi, on kuitenkin vahvin silloin kun pitää kantaa kauppakasseja. Olkalaukku ei pysy oikealla olalla, paitsi jos sen nostaa olan yli.

Vasen jalkakin on kehnompi, mutta mieluummin olen aina vasen laitapakki kuin oikea, jos saan valita. Ja sählymaila piti olla left.

Vasen jalkaterä menee enemmän vinoon, vasen silmä väsyy helpommin. Ja silti vasen on kasvoista paras puoli.

Lapsena aina ajattelin, että vasen on takana ja oikea edessä. Vieläkään en muista, kumpi on kumpi ja kelloa pidän väärässä kädessä niin kuin ukki. Jossain elää kansoja, jotka ajattelevat ilmansuuntia, eivät oikeaa ja vasenta.

Miksi oikea aina merkitsee oikeaa, vaikka vasemmalla on parempi olla?

sinä saatat olla yksi noista ohikulkijoista joka sylkäisee vasten kasvojani

Ai niin, ei kauriinsilmäiset pojat koskaan mene mun kanssa naimisiin. Ne menee perhevalmennukseen.

pala kurkussa

Katsoin eilen Prinsessa-elokuvan, jossa mielisairauksia hoidettiin sähkösokeilla, malarialla, lobotomialla. Yöllä näin unta, jossa jouduin suureen leikkaukseen. Nenäni (suurempi ja terävämpi kuin todellisuudessa) leikattiin irti ja sitten vielä puoliksi, molemmista puoliskoista kaivettiin esiin oranssinpunaista hyhmää. Nenä tikattiin kyllä takaisin päähän ja ylähuuli alahuuleen kiinni. En muista, mitä leikkauksella haluttiin hoitaa, mutta vasta operaation jälkeen kuulin samanlaiset sanat kuin elokuvassa: "Leikkauksia ei enää suositella, peruuttamattomat tulokset ovat osoittautuneet liian ristiriitaisiksi."

Unessakin jouduin pakokauhun valtaan ja koko päivän olen aistinut epämääräisen kivun ja kuvotuksen. Hengittäminen tuntuu raskaalta ja vaivalloiselta.

Ehkä veltto olo tulee vain pahoista unista. Ehkä pieni elämä riittää taas huomenna.