Tänään meinasin saada turpaan mieheltä, kun yritin tehdä työni hyvin. Siinä ne röhnöttivät, meidän ikkunalaudallamme. Naisen pää kolkkasi ikkunaan kun mies ei malttanut pitää käsiään erossa siitä. Menin käskemään ne pois, kun kukaan muu ei uskaltanut. Metrin mittaisilla naisilla on aina varaa uhitella. Pyysin nätisti, sitten rumasti, uhkasin vartijoilla ja poliisilla. Nainen ei kyennyt seisomaan omilla jaloillaan, mies jätti sen ikkunalle kyyhöttämään, sylki ja pui nyrkkiään. Lopulta tajusin karata lukkojen taa ja nekin menivät pois. Vieläkin mietin, miksen sittenkin soittanut poliiseja. Sattuiko sille naiselle jotain? Vai tajusiko se, mihin oli suostumassa?
Hankala mieli jäi ja olen itkenyt montaa kurjuutta. Miksi minua on niin vähän, etten koskaan riitä pelastamaan maailman kaikkia?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti