Välillä huomaan rakastavani jotain poikaa. Yleensä silloin, kun ne ovat menossa naimisiin tai muuttamassa Euroopan laidalle toisten tyttöjen perässä. Silloin minä herään. Ja silloin, kaikki on jo ihan liian myöhäistä.

Miksi en osannut tarttua kiinni silloin? Miksi tekee niin kipeää päästää irti nyt? Vai tällaistako minun rakkauteni vain aina ja aina on? Harsoa ja karkailevaa. Ja kuitenkin, itketti tänäänkin koko iltapäivän.