keskiviikko 10. lokakuuta 2012

aistit tylsinä mut hampaat veressä

Aamulla olin varma, että sekoan. Joskus tulee sellainen olo: aistit ovat liian terävinä, havaintoja tulee liikaa. Kaikki pitäisi ehtiä rekisteröidä (siis huomata ja selittää itselleen, niin kuin teen jos kuljen vaikka kaupungilla) ja kun ei ehdi, alkaa ahdistaa. Silmissä vilisee ja päässä kohisee. Sekoaa, hajoaa.

Aamulla olin varma, että sekoan. Onnellinen, otollinen hetki, tavallaan, koska olin matkalla psykiatrin luokse. Olen minä sentään sellainen järjestelmällinen tyttö; jos on pakko seota, niin mieluiten sitten psykiatrin luona.

Töölössä vilkaisin ohimennen jugurttijäätelöbaarin ikkunaa. Olen aina tahtonut mennä sinne, mutta olen ollut väärään aikaan paikalla. Tai sitten ujostellut. Viimeksi käväisin jo ovella, mutta paikka ei ollut vielä avannut enkä saanut jäätelöä, vain muutaman aurinkoisen, vieraskielisen sanan.

Tänään ikkunassa oli lappu: Suljettu toistaiseksi. Kiviportaalla oli kymmenkunta hautakynttilää ja tummanpunainen syklaami.

Sekoaminen loppui, aistit tylsyivät. Askel katkesi, pysähdyin sekunniksi ja jatkoin sitten taas matkaani niin kuin joku normaali.  

Psykiatri ei kysynyt mitään sekoamisesta, enkä minä kertonut. Aluksi ja lopuksi se kätteli minua ja kun kättelee sitä, tuntuu kuin kättelisi pelkkää tyhjää lapasta.

5 kommenttia:

Hipsu kirjoitti...

Minäkin olen kävellyt sen jugurttijäätelöbaarin ohitte monet kerrat, sisään vain en koskaan tunnut pääsevän, mikä lie siinäkin.
ja elämän realiteetit kun iskee, niin ne kyllä lopettaa kaikken hyvän, sekoamisenkin, aina kesken kaiken. Ikävää moinen.

Syksy terkkuja.

Anonyymi kirjoitti...

Pakko vain tulla kertomaan että tiedän niin tunteen! Tsemppiä kaikkeen, vaikutat hyvältä ja samaistuttavalta tyypiltä! :)

Anonyymi kirjoitti...

Ja vielä lisäys äskeiseen, kirjoitat äärimmäisen hyvin!

Riikka kirjoitti...

Hips, ihana kun käy välillä kommentoimassa (vaikka en aina muistakaan vastata...)! Pitäis mennä joskus vaikka yhdessä jugurttijäätelölle, toivottavasti siellä Töölöössä jaksellaan. Kivaa syksyä sulle kanssa!

Ja kiitos tuntematon, kiva et kaikki nimettömät kommentit ei oo pöljiä. Harmi tavallaan, jos tiedät tunteen. Sekoamista vois olla vähän vähemmänkin. Ja en tiiä, kannattaks samaistua muhun, mutta kiitti silti :). Tsemppiä sullekin kaikkeen!

Samaan aikaan toisaalla kirjoitti...

Töölön jugurttijädebaarin miehestä oli muistokirjoitus tossa männä viikolla Hesarissa. Uupunut oli ollut kuulemma jo pitkään. Kuolinsyytä eivät lähteneet sen kummemmin erittelemään. Ensimmäinen ajatus oli itsemurha, en tiedä todellisuuden laitaa enkä ehtinyt jäätelöllekään sen puoleen.

Kauko