Olen ajatellut
kirjoittaa siitä, miten yhtenä päivänä olin sellainen tyttö, joka viiletti
ympäri kaupunkia sillä poikien polkupyörällä, Hiawatha-saappaisiin ja äidin
vanhaan ponchoon pukeutuneena. Toisena päivänä olin se tyttö, joka pukee
vihreän maihinnousutakin ja haluaa pelastaa koko maailman. Se tyttö, joka
ihastuu jokaiseen maailman nappisilmäiseen mieheen. Se tyttö, joka tahtoisi
ottaa syliin jokaisen lastenkotipojan ja sanoa, että sinä kelpaat. Se aatteen
puolesta palavasilmäinen tai se näkymätön, sivustakatsova.
Mutta päivät
juoksevat ohi. Tänään unohdin syödäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti