Menin katsomaan
hulluudesta kertovaa näytelmää.
Vieressä istunut
herttainen vanha nainen kysyi: Millä alalla sinä olet? Tarkoitan, kun olet
kiinnostunut tästä aiheesta. Teetkö sinä jotain työtä tällä alalla?
Ja minä halusin
vastata: Ei, en minä tee tätä työkseni. Minä teen tätä elääkseni. Minä olen tuo
tyttö. Minä olen tuo tyttö, joka pelkää elämää niin paljon, että henki
salpautuu. Minä olen tuo tyttö, joka putoilee kuiluihin ja marginaaleihin. Minä
olen elänyt tuon kaiken. Minä elän tuota kaikkea.
Minä en ole
flunssa tai syöpä; minä sairastuin hulluuteen.
Hymyilin sievästi
ja illan lopuksi taputin näyttelijät lavalle kolmesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti