ainakin vähintään

Tiina kirjoitti personal traineristaan hienosti, niin että johonkin kolahti: ”Tämä on varmaan tämmöinen hetki, kun yleensä vetäydyn ihmissuhteesta (enkä tarkoita parisuhdetta), jos mennään näin epämukavuusalueelle. Rainerini kanssa en sitä kuitenkaan tee (enkä voisikaan), koska tyyppi saa huomattavasti enemmän erivapauksia epämukavuusalueeni ja henkilökohtaisen tilani suhteen kuin juurikaan kukaan edes läheisin ystäväni. Mutta siitähän minä kai sille maksan. Yritän nyt olla liikaa vetäytymättä takaisin kuoreeni, kun nyt olen tyypin näinkin lähelle päästänyt.”

Minä vastasin: ”Jännä, miten samanlaiselta personal trainer - ja psykoterapeuttisuhde kuulostaa. Kun pitäisi antaa toisen tulla epämukavuusalueelle ja lähelle. Ja miten odottaa hyväksyntää, vaikka tietää olevansa miten kovapäinen ja että se kovapäisyys ei välttämättä juuri tässä, juuri nyt auta.

Joskus kolme vuotta sitten annoin kehoni toisten ihmisten käsiin luottavaisemmin kuin koskaan. Kävin samaan aikaan ja lähekkäin fysioterapeutilla, silmälääkärillä ja ortoptikolla, kipeitä leukoja hoitavalla hammaslääkärillä, kauniilla nuorella mieshierojalla ja joogatunneilla, jossa ohjaaja lempeästi kosketti ja ohjasi jäseniä oikeisiin asentoihin ja suuntiin. Olin päästä varpaisiin niin pahassa jumissa, niin kippurassa, että itse en osannut sitä enää avata. Kaikkien niiden lempeiden käsien kosketus pelotti ja teki kipeääkin, mutta lopulta tunsin oloni omassa kehossani, omien lihasteni sisässä paremmaksi kuin vuosikausiin.

Tuolloin jumin takana oli ikävää ja koti-ikävää, eksymisen tunnetta, stressiä. Joskus kipu mielessä tuntuu kipuna kehossa. Mitä enemmän fyysinen tasapaino karttui, sitä rauhallisempi olin myös oman mieleni kanssa.

Laulajaystäväni puhui joskus ajasta, kun laulu katosi. Se kaikkein omin, kaikkein tärkein asia katosi. Hän sanoi: Oli pakko löytää muita väyliä. Kun aloin käyttää kehoani, pää selkisi eikä laulamattomuuskaan tehnyt yhtä kipeää.

Minä en usko siihen, että masennuksesta tai kipeästä mielestä voi parantua ottamalla itseään niskasta kiinni ja lähtemällä ulos lenkille. Siihen uskon, että mieli ja keho ovat niin kiinni toisissaan, ettei toinen voi voida hyvin ilman toista.

Tällä hetkellä minun kipuni tuntuu eniten päässä, sydämessä, mielessä ja sielussa. Tällä hetkellä paras lääke siihen olisi, jos uskaltaisi antaa mielensä toisten ihmisten käsiin. Terapeutin käsiin mutta myös muiden sellaisten ihmisten, jotka voivat auttaa joissain toisissa asioissa.

Kun hartialihaksia hierotaan, myös leuan ja kasvojen lihakset rentoutuvat. Kun yhdelle ihmiselle tekee muuriinsa raon, myös muiden on helpompi päästä sisään. Tai ainakin vähintään kurkistaa.