Tänään juoksin monta kilometriä pakkasessa ja lumihangessa, enkä pysähtynyt vaikka kuinka sattui. Siivosin koko kodin ja vein roskiin kolmen kuukauden lehdet ja maitopurkit, säilyketölkitkin kahden ja puolen vuoden ajalta. En laittanut ruokaa. Enkä itkenyt ystävänpäivänä kertaakaan.
En ihan tiedä, mitä olen tehnyt väärin. Silti elämä tuntuu rangaistukselta. Ehkä auttaa, jos pyytää anteeksi?
Tai ehkä pitäisi antaa anteeksi itselleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti