katsokaa tänne nainen ei pysy jaloillaan

Tiedätkö, miten erilaisilta nämä yöt ja aamut tuntuvat, kun tässä on joku toinen? Vaikka on juonut liian monta lasillista viiniä tai votkaa ja työntänyt ruusun kaula-aukosta sisään ja laulanut liian kovaa, ei aamulla nolota vaan hymyilyttää eivätkä yöjunatkaan ole surkeita tai pelottavia jos kaiken sen on tehnyt jonkun toisen kanssa ja sitten herää lämpimästä kainalosta. Ei haittaa vaikka herää puoli seitsemältä jos saa katsoa toisen unta.

Minä en. En enää muista.

Koska sinä et ole tässä. Sinun hikesi jonkun toisen lakanoissa, sinä tuoksut jonkun toisen iholla. Eikä minulla ole muuta kuin liian punaiset kynnet ja kuihtuneen ruusun terälehtiä pitkin lattioita.

turha luulo

Nuoret ja kauniit ei välitä meistä vanhoista ja rumista.

katumusharjoituksia

Tänään juoksin monta kilometriä pakkasessa ja lumihangessa, enkä pysähtynyt vaikka kuinka sattui. Siivosin koko kodin ja vein roskiin kolmen kuukauden lehdet ja maitopurkit, säilyketölkitkin kahden ja puolen vuoden ajalta. En laittanut ruokaa. Enkä itkenyt ystävänpäivänä kertaakaan.

En ihan tiedä, mitä olen tehnyt väärin. Silti elämä tuntuu rangaistukselta. Ehkä auttaa, jos pyytää anteeksi?

Tai ehkä pitäisi antaa anteeksi itselleen.

tunturirakka on särmikästä kivilouhikkoa

Ihmisestä katoaa liian nopeasti se säihke, johon ensimmäisenä kiinnitti huomionsa ja ihastui. Ihastuminen voi olla platonistakin, vain se tunne, kun kohtaa ihmisen ja luulee nähneensä siinä ihmisessä jotain erityistä; jotain, joka meitä kahta voisi yhdistää. Jotain sellaista, jonka haluaa oppia tuntemaan ja jota haluaa vaalia.

Kun se säihke himmenee, herkkyys muuttuu naiiviudeksi tai pelästyy karkeita sanoja. Huomaavaisuus vaihtuu ylisuojelevaan paapomiseen. Me paljastumme ihmisiksi. Me emme koskaan ole vain jotain säihkyvää, meissä on monia kulmia.

Niiden kulmien ja särmien hiominen vasta on se vaikea osuus. Se tekee kipeää ja vaatii kärsivällisyyttä. ”Tunturirakka on särmikästä kivilouhikkoa. Rakkaus on hiomista ja hioutumista.” (Maija Paavilainen.)

Siksi joskus sattuu, kun joku kertoo, että meistäkin välitetään:
”rakkaus tekee katkeraa
paatuneeseen omatuntoon
hän ihmistä satuttaa
kun ihmisyyden hoitaa kuntoon”
(Juice Leskinen).

Eivät timantitkaan hiomatta osaa kimmeltää.