Aamulla näin junassa miehen, jolla oli ryppyjä silmissä ja se oli minusta viehättävää. Ehkä olen tullut vanhaksi, tai edes vähän aikuiseksi. Inhosin aina karvaisia miehiä, kunnes kaksikymppisenä huomasin tykkääväni partasuisesta pojasta. Tänään viehätyin silmärypyistä. Luulen kyllä, että ne olivat vain naururyppyjä. Sillä miehellä oli myös tennarit, joten se oli ehkä täydellinen. Eikä se varmaan ollut vanhempi kuin kolmekymmentä korkeintaan. (Ja vaikka pidänkin kauniista nuorista pojista, olen oikeasti jo siinä iässä, että kolmikymppiset miehet eivät kuulosta pelottavilta. Tai vanhoilta.)
Tänään ei ollut ihan kamalan hyvä päivä. Aamu oli hankala ja illalla lyötiin aika kovaa. Mutta oli vähän hyväkin. Hymy ja muutamat kahvitreffit hyvien ihmisten kanssa merkitty kalenteriin.
Tänään juoksin vahingossa Munkkivuoreen ja Pikku Huopalahteen. Opin myös, että Pikku Huopalahden talot ovat niin kuin keksipaketteja.
1 kommentti:
pariisin kevättä kevättä ootellessa. ei paha.
Lähetä kommentti