sunnuntai 22. marraskuuta 2009

to dare is to lose one's footing momentarily

viime yönä
valvoin aamukahteen asti
naapurinpojan kanssa

tulin aikaisin kotiin
mutta sitten näin sen taas
minun keittiössäni

muut lähtivät ulos
tai nukkumaan
me jäimme

nousimme hissillä neljänteen kerrokseen
se halusi näyttää minulle lapun
jossa oli hassua englantia

se kysyi, haluanko nähdä sen huoneen
koska sillä on yksi vihreä seinä
ja minulla ei

sen kirjahyllyssä
oli toisessa päässä romaanit
ja toisessa filosofia

niitä oli kuudella kielellä
tai ehkä seitsemällä
se luki minulle jokaisen nimen ääneen

se luki minulle
runoja tanskaksi
ja kertoi mitä vaikeat sanat tarkoittavat

se naapurinpoika
se on ensimmäinen
joka on koskaan lukenut minulle runoja

4 kommenttia:

Alma kirjoitti...

Ihana poika, kun lukee runoja. Ei sen väliä millä kielellä, silti runo on kaunis.

Riikka kirjoitti...

Niin on, ihana. Ja se sanoi, että ne runot ovat kauniita. Kyllä minä uskon.

Tänään se vei minut katsomaan vampyyrielokuvaa. Ja piti siitä. Ja puhui sen jälkeen rakkaudesta koko kotimatkan. Sanoi, että se tuntui varttitunnilta vaikka oikeasti kävelimme 45 minuuttia. Niin minustakin.

Mutta, ihanissa pojissa on aina joku vika. Niin kuin vaikka Ruotsissa asuva melkein-tyttöystävä.

Mutta ei se ole niiden runojen vika.

Alma kirjoitti...

Melkein-tyttöystävä on sama kuin melkein-ei-ole-tyttöystävää. 50/50. Valitse jälkimmäinen, jookos?:)

Riikka kirjoitti...

puolityhjä/puolitäysi. kyllähän minä valitsisin, jos vaan saisin. mut yritän, olla edes vaikka vähän toiveikas. kiitos.