Voisin viettää kaikki illat niin. Istua keittiössä, ihan hiljaa. Katsoa, kun sinä kirjoitat ruutuvihkon sivuille kauniilla käsialalla jotain viisasta. Kapeita käsiä ja painettua päätä, kiharaisia pohjoismaalaisen värisiä hiuksia. Keittää teetä ja tarjota sinulle joulupipareita, kun et taaskaan malttanut syödä.
Välillä sinä nostat pääsi ja hymyilet minulle suoraan sydämeen. Luet ääneen jotain kirjaa filosofiasta. Esität minulle ensimmäisen kappaleen siitä esseestä, jonka kanssa vietät kaikki iltasi. Enkä minä ymmärrä mitään, aistimuksista ja todellisuudesta, ranskaksi ainakaan.
Kun nousen vastahakoisesti, sinä sanot, että on kivaa kun on seuraa, vaikket ehdikään puhua. Minä sanon, että on kivaa, kun jonkun kanssa saa vain olla hiljaa. Sinä pidät minun teemukini. Jonain päivänä sinun on pakko tulla koputtamaan minun oveeni, palauttamaan sitä mukia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti