Tämä maa on kamalan kaunis. Lentokoneen ikkunasta näkyneet kuuset ja valkoinen maa, hiljainen moottoritie ja taksikuski joka ei sanonut sanaakaan. Parvekkeelta ei näe tänään tielle, koska lumisade on niin sankka.
En muistanut, että Suomessa on R-kioskeja. En muistanut Huopalahden tunnelin värikkäitä seiniä, en koko tunnelia.
Koti on tuttu ja samalla kertaa erilainen. Tavarat ovat vähän väärissä paikoissa, en löydä valokatkaisimia. Asuntolahuoneen jälkeen tuntuu, että 27 neliömetriä on melkein loputtoman paljon. Veli on rikkonut minun keittiön kelloni, jossa oli vihreä kissa, mutten voi olla vihainen. Itsehän sen tänne jätin. Ja sitä paitsi, veikka oli ostanut paketin ruisleipää. Sillä hyvittää paljon, vaikken sitä muistanutkaan Ranskassa kaivata.
Tämä maa on kaunis, mutta silti minun vatsaani kivistää enkä osaa nukkua. Ehkä siksi, että täällä tuntuu sittenkin niin pelottavan kotoisalta?
4 kommenttia:
Nii, ei se varmaan oo helppoa tulla käväseen täällä, mut arvostan sitä, et pystyt siihen.
Musta on hassu ajatus, että sä oot nyt ollu mun melkeen naapurissa... kun aikasemmin olit eri puolella Eurooppaa... Ja kävin tänää viel lenkil Huopalahes päi. En kuitenkaa törmänny.
oisin kutsunu sut iltateelle tänään, mut mun puhelin ei toiminu! pistän viestin just nyt :) tääl mä oon, hetken.
Vietäpä kiva aika Suomessa, vaikka lyhyt aika se onkin! Ainakin oli supernätti joulu, sellainen satumainen, kun oli lunta ja pakkasta ja aurinkoakin.
kiitos alma. yritin parhaani mukaan, vaikka helpompaa olikin palata pariisiin. kaunista suomessa kyllä oli, ja oli siellä hyviä juttujakin.
Lähetä kommentti