olisin vaikka kuinka pitkään... ainakin kevään, riippuu vähän töistä ja työharjoittelusta ja rahasta ja kaikesta, kuinka kauan oikeasti pystyn olemaan. mun koulu loppuu kesäkuussa ja asunto on sen kuun loppuun asti, vaikka haluaisin pitää sen kesänkin. ja sitten mennä ehkä sveitsiin tekemään harjoittelua, mutta tiedä näistä.
jouluksi tuun suomeen (kirjoitin ensin kotiin, mutta se on niin epämääräinen asia, etten oikein tiedä missä se on), vaikka meinasin ensin jäädä tänne. en oikein tiedä, miten siihen suhtautuisi, odotan maanantaita ja paluulentoa nyt jo pienellä pelolla. vaikka täällä tuntuu jo liian hiljaiselta, kun kaikki muutkin lähtevät.
yritän nauttia, starbucksin karamellikahvista ja pariisin valoista, ja suomestakin sitten. kiitos ja samaa sinne!
Eli periaatteessa koko vuoden olet vaihdossa. Se on pitkä aika kyllä. Ei ehkä niille, jotka on Suomessa (ne sanoo vaan, et ai jaa, sä tulit jo), mutta itselle on. Mä vaan oon niin Suomi-fani, etten kovin hyvin ehkä kuitenkaan kotiudu ulkomaille. Mä rakastana olla kotona. Enkä mäkään ihan tiedä missä se on: mun luona, vanhempien luona, poikaystävän luona, hänen vanhempien luona jne. Ehkä koti on siellä, missä on oma sänky?
Ou, Sveitsiin vielä kesäksi. Kuulostaa tosi hienolta. Ranskaahan sielläkin sitten pääset puhumaan.
Suomessa on kylmä ja lunta, mut aurinko on paistanut vaikka kuinka monena päivänä. Ihanaa Suomi-aikaa, kaikesta huolimatta.
ainakin haaveissa on toi sveitsi (tai vaikka luxemburg), mutta sekin riippuu paljosta - saanko ylipäänsä harjoittelutukea ja löydänkö sit jotain paikkaa jne.. mut saahan sitä haaveilla... :) mä tunnun kotiutuvan ulkomailla vähän liiankin hyvin, olin viis vuotta sitten brysselissä au pairina ja piti jo läheltä, etten jäänyt sille tielleni. nyt voisin.
mullakin on suomessa kaksi kotia ja nyt tämä täällä. ja silti välillä tuntuu, että on ihan koditon. mut onneks välillä tuntuu siltäkin, et on vaan monta kotia, ja kaikkiin niihin kaipaa vähän.
täälläkin on kylmä ja lunta, ja kun kaikki muut (paitsi muut pohjoismaalaiset) valittaa, niin mä vaan hymyilen. kyllä mussa taitaa vielä aika paljon suomi-tyttöä olla.
kävin jouluostosaamupalalla starbucksissa, join karamellikahvia ja söin sitruunakakkua, jota oon havitellut koko syksyn mutten oo koskaan kehdannut ottaa. ajattelin sua :). suomeen tulo vähän jännittää jo, mutta olen kyllä salaa vähän innoissanikin. katsotaan miltä maanantaina tuntuu...
4 kommenttia:
Hei, oot ehkä jossain blogitekstissäsi kertonutkin, mutta miten pitkään oot sielä Pariisissa? Ootko joulunkin? Juota Starbucksin kaffet ja nautit.:)
olisin vaikka kuinka pitkään... ainakin kevään, riippuu vähän töistä ja työharjoittelusta ja rahasta ja kaikesta, kuinka kauan oikeasti pystyn olemaan. mun koulu loppuu kesäkuussa ja asunto on sen kuun loppuun asti, vaikka haluaisin pitää sen kesänkin. ja sitten mennä ehkä sveitsiin tekemään harjoittelua, mutta tiedä näistä.
jouluksi tuun suomeen (kirjoitin ensin kotiin, mutta se on niin epämääräinen asia, etten oikein tiedä missä se on), vaikka meinasin ensin jäädä tänne. en oikein tiedä, miten siihen suhtautuisi, odotan maanantaita ja paluulentoa nyt jo pienellä pelolla. vaikka täällä tuntuu jo liian hiljaiselta, kun kaikki muutkin lähtevät.
yritän nauttia, starbucksin karamellikahvista ja pariisin valoista, ja suomestakin sitten. kiitos ja samaa sinne!
Eli periaatteessa koko vuoden olet vaihdossa. Se on pitkä aika kyllä. Ei ehkä niille, jotka on Suomessa (ne sanoo vaan, et ai jaa, sä tulit jo), mutta itselle on. Mä vaan oon niin Suomi-fani, etten kovin hyvin ehkä kuitenkaan kotiudu ulkomaille. Mä rakastana olla kotona. Enkä mäkään ihan tiedä missä se on: mun luona, vanhempien luona, poikaystävän luona, hänen vanhempien luona jne. Ehkä koti on siellä, missä on oma sänky?
Ou, Sveitsiin vielä kesäksi. Kuulostaa tosi hienolta. Ranskaahan sielläkin sitten pääset puhumaan.
Suomessa on kylmä ja lunta, mut aurinko on paistanut vaikka kuinka monena päivänä. Ihanaa Suomi-aikaa, kaikesta huolimatta.
ainakin haaveissa on toi sveitsi (tai vaikka luxemburg), mutta sekin riippuu paljosta - saanko ylipäänsä harjoittelutukea ja löydänkö sit jotain paikkaa jne.. mut saahan sitä haaveilla... :) mä tunnun kotiutuvan ulkomailla vähän liiankin hyvin, olin viis vuotta sitten brysselissä au pairina ja piti jo läheltä, etten jäänyt sille tielleni. nyt voisin.
mullakin on suomessa kaksi kotia ja nyt tämä täällä. ja silti välillä tuntuu, että on ihan koditon. mut onneks välillä tuntuu siltäkin, et on vaan monta kotia, ja kaikkiin niihin kaipaa vähän.
täälläkin on kylmä ja lunta, ja kun kaikki muut (paitsi muut pohjoismaalaiset) valittaa, niin mä vaan hymyilen. kyllä mussa taitaa vielä aika paljon suomi-tyttöä olla.
kävin jouluostosaamupalalla starbucksissa, join karamellikahvia ja söin sitruunakakkua, jota oon havitellut koko syksyn mutten oo koskaan kehdannut ottaa. ajattelin sua :). suomeen tulo vähän jännittää jo, mutta olen kyllä salaa vähän innoissanikin. katsotaan miltä maanantaina tuntuu...
Lähetä kommentti