Mitä voi tehdä, jos on Earth Hour, nälkä ja keittiö täynnä tiskaamattomia astioita? Istua keskelle yksiön lattiaa ja pyöritellä gnochheja kynttilän valossa.
Sain tänään yhden sähköpostin, jota luulin roskapostiksi. Mietin kaksi sekuntia ja poistin sen. Minuutin päästä tajusin, että se oli italialaispojalta, jota saatan rakastaa eniten maailmassa. Mietin: mitä jos se olisi ollut elämäni tärkein hetki? Tai mitä jos se oli?
3 kommenttia:
Ääk! Saiko postia pelastettua vielä roskakorista?
ei noin saa tapahtua. minä istuin saunassa kaikki valot päällä, mutta koti oli pimeänä pitkällä. nyt on helsinki taas tässä, liian lähellä ja liikaa jotenkin.
minä sain postissa vain laskuja.
juuri noin ei missään nimessä saisi tapahtua. onnellista tässä oli tietysti se, että tajusin, keneltä se viesti oli tullut. laitoin tosi nöyrän viestin sille pojalle ja pyysin, jos se voisi lähettää viestinsä uudelleen hatapäälle blondille. puoli vuorokautta elin siinä pelossa, etten koskaan saa tietää, mitä oikein lähetin bittiavaruuteen mutta aamulla postilaatikossa odotti uusi annos venetsialaisia sanoja siitä, miten "vielä joskus kohtaamme seinen rannalla tai newyorkilaisen pilvenpiirtäjän katolla". täydellinen sunnuntaiaamun herätys.
annareetta oikeastaan mäkin unohdin (taas) sen maatunnin ja muistin vähentää valoja vasta 20.37. ja samalla kuitenkin soitin stereoita ja surffasin netissä, että en tiiä menikö se idea nyt vähän hukkaan siinä vaikka kaikki valot ei helottaneetkaan täysillä. mun mielestä helsinki on just nyt ehkä vaan ihan liian vähän, mutta ei ollenkaan niin hankala kuin joskus. mulle tuli silti aika ikävä maailmaa kun luin sun jutun dubrovnikista.
Lähetä kommentti