Eilisten sanojen jälkeen itketti taas niin, että haukoin henkeä ja valvoin puoli yötä. Sama jatkui tänään, sydämen kouristelu. Aloin selata vanhoja valokuvia, kun tuntui etten muuten saa kiinni mistään ja kaikki valuu kadoksiin.

Löysinkin kuvia pikkuprinsessoista ja vauvanrääpäleistä, jotka olen tuntenut kauemmin kuin puolet niiden elämästä. Ne ovat perhettä yhtä lailla, samaa rakasta hullunkurista perhettä. Kyynelten läpi oli pakko nauraa.