Aamulla mietin: mitä jos asiakkaaksi tulee sellainen nainen, jonka kasvot on kokonaan peitetty. Miten sellaisen voi tunnistaa, passikuvasta tai mistään?
Iltapäivällä hän tuli. Mustan hunnun alta näkyivät vain kauniit ruskeat silmät, niiden väliin jäävää nenän kaartakin peitti pieni kangaskaistale. Nainen ojensi passinsa minulle. Minä katsoin kuvaa ja sitten ylös hunnutettuun (hunnuttautuneeseen?) naiseen ja sanoin: Minun pitäisi pystyä tunnistamaan sinut. Voitko nostaa tuota huntua vähän? Yritin olla hienotunteinen ja silti tunsin liikkuvani tuntemattomilla vesillä.
Nainen vilkaisi viereisellä tiskillä asioivaa vierasta miestä ja lausui omalleen muutaman sanan. Tämä nosti takinhelmansa suojaksi naisen eteen ja nainen paljasti minulle kasvonsa. Sitten jatkoin työtäni kuin mitään erikoista ei olisi tapahtunut.
Toivon, että vartijoiden kamera katseli silloin jonnekin muualle.
3 kommenttia:
tietkö, oon miettinyt ihan samaa, että miten tossa mentäisiin, ja veikkaan että juuri noin kuin itse teit.
mä en ollut oikeastaan ajatellut noita huivijuttuja paljonkaan, ennen kuin sitten ulkomailla. varsinkin nyt kun ranskassa tuli se huivikielto. olin keväällä yhdessä keskustelutilaisuudessa, missä puhuttiin paljon huiveista ja siellä musliminaiset itse kertoivat mitä ajattelevat asiasta. siinä oppi vähän suhtautumaan.
onneksi olin miettinyt ton tilanteen etukäteen. muuten olisin varmaan mennyt vielä enemmän puihin. ja minä olen meillä töissä varmaan ainoa, joka tällaista edes miettii.
juuri tota mäkin, että jos tai kun ei olisi koskaan miettinyt etukäteen, niin voi olla että menisi ihan jäihin tuossa tilanteessa. tossa keskustelutilanteessa, josta kerroit, on varmana saanut kanssa ihan erilailla perspektiiviä kun kuulee itse huivitetuilta.
Lähetä kommentti