lauantai 3. syyskuuta 2011

teltassa

Haluaisin osata kirjoittaa musiikista. Haluaisin osata kuvata ne tunteet, mutta ehkä ne eivät milloinkaan taivu sanoiksi. Eikä sanataiteilija ehkä taivu musiikiksi.

Illalla samalle lavalle nousivat Paleface ja Hilja Grönfors, Leijonamieli, Tuomo Prättälä ja muut bändinpojat, Davo-Ukki ja Koiton laulun kuoro. Hiljan röijyn paljetit kimaltelivat, mutta hymy oli vielä loistavampi. Karri seisoi vieressä vanhassa t-paidassa. Ne katsoivat toisiaan silmiin ja lauloivat elokuun yöstä ja hetken tuntui, ettei mitään rajoja ole. "Tää on niille jotka ovat jo poissa!" Karri huusi ja minä kuivasin kyyneleitä. Niin kuivasi sekin.

Ei kommentteja: