Lipaston päällä oli kuihtuneita fuksianpunaisia gerberoita kahdessa maljakossa ja minä muistin, etten koskaan halunnut kukkia. Muistin ne päivät, kun sinivalkoiset kukkakimput täyttivät koko surutalon, niin että ilma kävi raskaaksi hengittää ja joskus kolmenkymmenen maljakollisen jälkeen lakkasin laskemasta.
Leikkokukat eivät satu enää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti