Baaritiskin ääressä se tahtoo puhua perustulosta ja symbolisesta vallasta, vapaudesta ja vastuusta, seksityöstä ja ihmiskaupasta, huumeista ja taiteesta – ei siksi, että ois kaikesta samaa mieltä vaan koska sitä kiinnostaa. Se on koko ajan liikkeessä, elossa ja sitä voisi katsella tuntikausia. Jokaisella pitäis olla oma Anna.
sunnuntai 3. helmikuuta 2013
älä puistele sitä päätäsi, se ei sovi sulle
Anna on
sellainen, että lauantai-iltana se soittaa ja tahtoo juoda punaviiniä puolen
tunnin varoitusajalla. Se rakastuu Vaasankadun räkälöihin ja tarjoaa illan
viimisen nelostuopin, juoksee pitkin Kallion aamuöisiä katuja käsikädessä ja
nauraa vaan, kun myöhästytään jokaisesta valomerkistä.
Baaritiskin ääressä se tahtoo puhua perustulosta ja symbolisesta vallasta, vapaudesta ja vastuusta, seksityöstä ja ihmiskaupasta, huumeista ja taiteesta – ei siksi, että ois kaikesta samaa mieltä vaan koska sitä kiinnostaa. Se on koko ajan liikkeessä, elossa ja sitä voisi katsella tuntikausia. Jokaisella pitäis olla oma Anna.
Baaritiskin ääressä se tahtoo puhua perustulosta ja symbolisesta vallasta, vapaudesta ja vastuusta, seksityöstä ja ihmiskaupasta, huumeista ja taiteesta – ei siksi, että ois kaikesta samaa mieltä vaan koska sitä kiinnostaa. Se on koko ajan liikkeessä, elossa ja sitä voisi katsella tuntikausia. Jokaisella pitäis olla oma Anna.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Voi luoja. Minulla on kotona oma Anna, ja nyt tulee se fiilis, että haluaisin tuntea tuonkin Annan. Annat ovat ihan parhaita.
Onnellista, että sulla on oma Anna. Tämä minun on ihana, tavallaan olen siitä vähän mustasukkainen mutta toisaalta toivon, että kaikki tuntisi sen. Helmi.
Aivan ihana kuvaus! Maalasit kuvan eri tilanteista mun mieleen. =) Varsinkin toi " juoksee pitkin Kallion aamuöisiä katuja käsikädessä ja nauraa vaan, kun myöhästytään jokaisesta valomerkistä." IHANA!
Mullakin on Anna, mutta mun Anna on vähän erilainen! Mutta sun Anna
Lähetä kommentti