Mistä sen
tietää, milloin itseään pitää haastaa ja milloin silittää myötäkarvaan? Mistä
sen tietää, onko ihminen hauras vai luja?
Miksi ensin on
kirkas ja sädehtivä ja sitten joku yksi, yksittäinen sana iskee kuin
tulenhehkuinen piikki tai teroitettu veitsi?
Milloin oppii
seisomaan tukevilla jaloilla, pää pystyssä, vahvana kuin leikkaamaton kallio vai oppiiko
milloinkaan? Milloin oppii hyväksymään, ettei konttaaminenkaan tee sen
vähemmäksi?
Miten sen oppii,
että on lupa nauraa ja lupa itkeä, vaikka molempia yhtä aikaa tai yhtäkkiä
vaihtaa toisesta toiseen? Miten sen oppii, ettei aina ole pakko, kumpaakaan?
Mistä sen
tietää? Hauras vai luja?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti