Yritän
leikitellä, mutta ei, ei. Enhän minä ole sellainen tyttö. Minä jään hipaisusta
kiinni kepeisiin sanoihin, anteliaisiin hymyihin, aavistuksen liian pitkiin
katseisiin.
Minä hyppään
jyrkänteeltä, oi! Minä hyppään ilman varjoa. Minä astun pedon pesään ja pedon
kitaan, huolettomasti astun. Ja vaikka siinä miehessä kaikki vilkuttaa ja
kirkuu punaista valoa, minä juoksen suoraan päin!
Kun vapaailtana
joku soittaa kelloja, heittää kiven ikkunaan, viheltää. Sydän hypähtää kurkkuun
ja minäkin melkein hypähdän.
Niin helppoon
minä menen.
1 kommentti:
Niin se on, helppo helppoon mennä joskus. Syöksyä päin ja hypätä, oikein jysähtää ja kolahtaa. Joskus sitä toivoisi, että olisi helppoa myös jäädä kiinni ja olla. Mutta se onkin jo vaikeampaa sitten.
Hyvää minttumaariaa!
Lähetä kommentti