lauantai 15. helmikuuta 2014

alku ja loppu

Tässä välissä oli 920 kirjoitusta ja melkein seitsemän vuotta.

Isoja palasia minusta ja pienempiä monista muista. Muutamista liian suuria. Jokainen pala on tallessa, vaikka yhtä ehjää ja suurta niistä ei enää saa.

Nyt juuri en tiedä, minne sanani panna ja mitä niillä tehdä. Tuntuu yhtä aikaa monelta: Että en enää koskaan kirjoita sanaakaan enkä ainakaan kenellekään toiselle. Että sanoista on tullut vihollisia. Ehkä kiinnyin niihin liikaa ja ne kääntyivät minua vastaan. Ehkä löysin jonkun toisen kielen. Ehkä löydän.

Vielä tuntuu siltäkin, että jos lakkaan sanomasta, huutamasta äänettä, lakkaan hengittämästä. Voin yhtä hyvin lakata hengittämästä.  

8 kommenttia:

Tiina kirjoitti...

Noh.

Riikka kirjoitti...

Perhosten tila kävi koko ajan ahtaammaksi eikä ne enää oikein mahtuneet lepattelemaan eikä lopulta hengittämäänkään. Jotain muuta kenties. Kenties ei, tai kenties jopa kyllä.

Olli kirjoitti...

Voivoi... Tulin tänne osuttuani ensin toiseen blogiisi, luettuani sitä ja kiinnostuttuani lisää. Olisi ollut kivaa lukea ajatuksiasi täältä, mutta näköjään olen noin viikon verran myöhässä.

Riikka kirjoitti...

Voi Olli! Kiva, että eksyit tänne ja vielä kerroit siitä. Luulen, että kirjoitan vielä, piankin, kunhan tässä nyt pöly vähän laskeutuu. Ehkä täällä tai ehkä jossain muualla.

Olli kirjoitti...

On aina kiva lukea sellaisia blogeja kuten ainakin se toinen blogisi. Viimeisen muutaman vuoden aikanahan suurin osa blogeista on muuttunut trendivaatteiden esittelyksi ja kaikenlaisiksi sisustusblogeiksi yms. Mieluummin luen jotain kiinnosvatmpaa, kuten esimerkiksi tämä sinun blogisi olisi varmaan ollut. :)

Riikka kirjoitti...

No se on ainakin totta ja varmaa, että mun blog(e)issa ei oo vaate- eikä sisustusjuttuja. Luitkohan sitä Higher than your heartia? Sitä en oo kyllä päivittänyt aikoihin. Täällä oli paljon enemmän paatosta ja sydänverta.

Betondi kirjoitti...

Löysin blogisi tänään. RSS:ssä näkyy vielä ne poistetut jutut. Harmi etten pysyy lukemaan enemmän kuin alkulauseet.

Toivottavasti kaikki on kunnossa. Tai, onko?

Tarkoittaako perhosia vatsassa rakkautta tai ahdistusta?

(Sory about my Finnish, being practicing for years)

Riikka kirjoitti...

Betondi, sun suomi on huippua! Perhoset vatsassa tarkoittaa jännittämistä, hyvää sellaista.

Jos vielä käytte ja huomaatte, menin tänne: http://gloriousheadfuck.wordpress.com/