ei ole puhdasta pöytää jolta aloittaa

perjantai-iltana istun yksin kotona ja luen toisten ihmisten surullisia tarinoita

tuhannetta kertaa kaipaan sitä mitä en ole

sitä mitä ei ole

ja ikuisesti ovat

niin kuin jossain kiertoradalla

ehkä vähän lähellä

mutta eivät koskaan minussa

sitten istun jo kylpyhuoneen lattialla

niin kuin istuin joskus aina

mietin, itken tai

niitä joita saatan kepeästi sanoa rakkaiksi

elämäni pojiksi

vaikka en minä ole mistään kevyt

kyyneleet valuvat poskia kaulaa

rintojen pehmeää kaarta pitkin

haaleasti muistan kosketuksia

ja illasta tuli vain

sieltä täältä reikäinen

heikko kudelma

enkä tiedä voiko oppia

toisenlaista tapaa kirjoittaa

sydänverellä

vaikka kuinka varastaisi toisen sanoja

.

Öisin en saa nukuttua, kun hyttyset inisevät ja pureskelevat. Joinain öinä toivoisin, että se olisitkin sinä.

Ja lokit kirkuvat kuin heikkopäiset. Minä voisin olla se.

"

– Ovatko he kertoneet teille miten helppo minä olen.

– Kukaan ei ole kutsunut teitä helpoksi. Teillä on ollut miestuttavia, mutta en usko hetkeäkään että siinä olisi ollut mitään muuta helppoa kuin alku.

Katri Lipson: Jäätelökauppias

kynnyksillä

Välillä, vahingossa, tulee sellainen onnellisuushetki. Kun seisoo Hakaniemen laidalla ja iloon riittää jäätelöhetki ja uusi lempimekko. Ja samalla tietää, että kaikki isotkin jutut on pitkästä aikaa ja vähän vahingossakin tosi hyvin.

Edes pieniin kuoppiin tai ojiin en ole viikkoihin kompastellut, kuiluun putoamista en edes muista. Terapia on lomalla ja on helppokin pysytellä kaukana partaista.

Mutta lukkoja on, kiinniruostuneita tai niin uusia, ettei niitä osaa edes tiirikoida. On pieniä kärhämiä kaikkein lähimpien kanssa. Niin pieniä, että kai niistä pääsee yli mutta mieleen ne jäävät. Johtuvat ehkä siitä, kun niin paljon miettii mitä itse on ja tekee ja haluaa, ettei sitten enää ole voimaa miettiä toisia tarpeeksi.

On harvinaisia romahtamisia, isoveljen edessä ja pienenpienistä asioista, jotka oikeasti kertovat jostain ihan muusta, suurista ja tärkeistä. On halu olla etäämmällä ja kuitenkin kaipaus lähelle.

On yksi mies. Voi niin, tietenkin! Ja millainen mies. Mahdoton. Mies, joka vie mahdottomuuden ihan uusille tasoille. Mies, jonka toinen nimi on Mahdoton. Sellainen mies, jonka kuva on sanakirjassa siinä kohtaa, jossa lukee ”mahdoton” ja mies, jonka otsassakin se voisi lukea, kun se kuitenkin on päivänselvää. Voi mahdotonta.

On tukahdutettuja sanoja tai sellaisia sanoja, jotka tulevat suusta ihan väärinä. On kynnyksiä, joille unohdutaan ja pinta, jonka alla kuitenkin kuohuu.

kontula

Alkulämpimäksi seikkailu Kallion kirjastossa, sitten metrolla kauas itään. Metronovella ensimmäinen ja melkein viimeinen vihaaja ja lyhyt debatti  siitä, voiko murjaanien ruokaa syödä. Otimme riskin ja söimme. Pohjattoman herkullista nepalilaista, ylitsevuotavan ystävällinen palvelu ja jälkkäritee kaupan päälle. Sitten postikortit rakkaille ja uudet kirpparimekot. Bingoa, golfia ja karpalolonkeroa Wenlassa ja halpaa skumppaa ja Kolmen kaverin kardemumma-mustikkajäätelöä Helmi Grillin terassilla. Parisissa vanhoja tuttuja, maailman kaunisäänisin Marko ja karaokessa Mikan faijan BMW emmekä ehkä edes kuolleet jännitykseen vaikka hetken tuntui siltä. Illan lopuksi hyvä mieli bussilipun hinnalla ja metrokyyti melkein kotiovelle.  

oulu/hailuoto

Junalla yön läpi ja silti vasta puolessavälissä. Vastassa rakas synttärtyttö. Puuro-, skumppa- ja leivosaamiainen Bisketissä, festaribussissa lämmintä punaviiniä lainatuista pahvimukeista. Lossimatkalla punkkeikka, vastassa valkoinen majakka, tuulimyllyt ja pitkospuut. Mintunvihreät kaislat ja taivas, joka ei ole taivaansininen vaan lumikvartsin ja sitten lemmikin. Polttava, pistävä, teltan kattoon porottava aurinko. Aamuyöstä rankkasade. Aamukahvit dyyneillä tai lossirannassa, talviturkki Perämereen. Viinipiilo kivenkolossa ja lämpimät kaljat männynjuurella. Pauhaava meri ja kirkuvat linnut kuin sielunmaisemassa. Savustamon suloinen setä, lohta ja lisää viiniä kalastamonrannassa. Ylväs ja lempeä Kerttu-koira. Liftaamalla kaupunkiin. Ja se valo ja ne kaikki kauniit laulut niin että sydämeen sattui ja silmänurkkaan kihosi kyynel, ilon ja välillä surunkin. Oulun ja maailman ihanat tyttäret. Sellainen hetki, jonka laittaisi pulloon ja avaisi aina kun.