kuu tarvii auringon että pystyy loistaa

tylsä, väsynyt, nälkäinen päivä
ja kotona nämä sanat:

"sanon vaan nyt jo
et VITSI ku näkisit ittes sillee
ku muut näkee sut.
ah! kelaa sitä tänään jooko?
senki aurinko.
ja välillä kuu mut
ei kuu oo sen huonompi ku aurinko,
eri ihmiset vaan tykkää siitä eri verran
ja jotku on siihen hulluja."

niin mäki sua

leloveimage.blogspot.com

koulumatkalla

Tänä aamuna laskin, että Pariisin metron neloslinjalla on viisi sellaista pysäkkiä, joiden nimi alkaa sanalla "St. - pyhä". Ihmettelin hetken, voisiko Suomessa olla sellainen metroasema, jonka nimi on Pyhä. Sitten tajusin, että koko Suomessa yhteensä on vähemmän metroasemia kuin Pariisin neloslinjalla.

Saint-Germain-des-Présin metroasemalla kodittomat nukkuivat vielä, kun minä menin ensimmäiselle luennolle.

en se ollut minä

en koskaan kuvitellut, että voisin olla tällainen
että pystyisin näihin sanoihin
ja tekoihin joiden takana en tahdo seisoa

en halunnut tietää olevani tällainen
näin kiero
ja itsekäs

en halunnut nähdä peilistä tätä kuvaa
itkuisia silmiä
joiden takana ei olekaan oikeaa surua

en halunnut tietää
että pystyn valehtelemaan
päin naamaa

en halunnut kuulla
miten paljon huolta voin tuottaa
aikuisena, muka

osaan tehdä virheitä
mutten tiennyt että näin hyvin
ja näin paljon

ikiomii

Kaukana parasta on se, että tajuaa, mitä on lähellä. Sen, että jossain on sittenkin se oma paikka ja ne omat ihmiset, vaikka niin monina päivinä tuntuu että on kokonaan yksin ja hukassa.

Ne sanovat, että minä saan olla vähän kiero, jos siitä tulee minulle parempi mieli ja olo. Ne sanovat, ettei minusta silti saisi pikkumaista ja kamalaa millään. Ne lupaavat pitää kotitytön puolia koko muuta maailmaa vastaan. Ne antavat minun tehdä virheitä, eivätkä heristä sormiaan vaan sanovat, että tärkeintä on olla niin kuin tuntuu hyvältä. Tärkeintä on ajatella minua. Ne uskovat, että minä loistan.

kirjoitan kaiken muistiin sinnepäin ja hauskemmin

Hankalista hetkistä aina sanotaan, että kyllä ne naurattavat sitten jälkeenpäin. Sitten niitä on hauska muistella.

Minä haluaisin elää sellaista elämää, jolle voi nauraa jo nyt.

Tylsät, ikävät, mitättömätkin asiat on helppo kirjoittaa kiinnostaviksi ja sellaisiksi, että niitä voi esitellä toisille. Omat virheet voi muuttaa viehättävyyksiksi tai vain unohtaa. Kertoa valkoisia valheita itselleen.

Minä haluaisin oppia elämään, en vain katsella sitä kaukaa ja pukea sitten sanoiksi, uusiin vaatteisiin.

pidä liekkis

Haluaisin kulkea kapeilla kujilla. Haluaisin puhua jonkun asian puolesta. Huutaa ja kirota jos täytyy. Haluaisin suudella kiihkeästi pitkissä jonoissa ja ärsyttää niitä, jotka seisovat takanani. Haluaisin tanssia sydämeni kyllyydestä, hyppiä niin että hiki valuu pitkin kaulaa ja laulaa mukana espanjaksi. Olla välittämättä siitä, miten jalkoihin sattuu ja joku heittää kaljat päälle. Haluaisin ymmärtää kaikki vitsit, joita täällä kerrotaan.

Haluaisin valvoa aamuun asti ja mennä ja tulla niin kuin haluan. Ottaa mukaan toisia huolettomia. Haluaisin olla kevyempi; vähän ilmaa maan päälle. Helpompi ja iloisempi. Huoleton ja huolimaton.

Haluaisin olla onnellinen tästä. Nyt. Ja sitten toisaalla, onnellinen siitäkin. Silloin. Haluaisin osata päästää irti ja pitää kiinni.

Haluaisin jonkun, joka olisi täällä, jakaisi nämä huoneet ja ruuhkaiset lähiöjunat ja väentungokset ja liian kalliit vuokrat ja ravintolat ja typerät säännöt ja vaikeat sanat. Jonkun, joka kävelisi kanssani monumentilta toiselle tai sitten jonnekin ihan muualle, pois, koska minä riittäisin ilman monumenttejakin. Veisi minut sitten maailman ääriin. Ja sitten kotiin.

Jonkun, joka olisi koti. Koti ei ole täällä eikä siellä, jos kukaan ei odota. Koti on vain jossain toisessa, koska minuun se ei mahdu.