Kaukana parasta on se, että tajuaa, mitä on lähellä. Sen, että jossain on sittenkin se oma paikka ja ne omat ihmiset, vaikka niin monina päivinä tuntuu että on kokonaan yksin ja hukassa.
Ne sanovat, että minä saan olla vähän kiero, jos siitä tulee minulle parempi mieli ja olo. Ne sanovat, ettei minusta silti saisi pikkumaista ja kamalaa millään. Ne lupaavat pitää kotitytön puolia koko muuta maailmaa vastaan. Ne antavat minun tehdä virheitä, eivätkä heristä sormiaan vaan sanovat, että tärkeintä on olla niin kuin tuntuu hyvältä. Tärkeintä on ajatella minua. Ne uskovat, että minä loistan.
7 kommenttia:
Word!
kiitos paljon kommentista,
oot viisas
♥:llä Arina
maailman ihaninta saada tällainen kommentti just silloin, kun tuntee itsensä kaikkein typerimmäks ja pienimmäks ihmiseks maailmassa.
Iso "kyllä" tälle blogimerkinnälle :)
Totta. Mutta että kotitöiden puolesta? Siihen joukkoon en taivu, eli vajoan jälleen valtavirtaan. Tuskinpa kukaan muuta enää minulta odottaakaan ;)
Miten menee? Onko tuhansia uusia kavereita, joiden nimiä (tai kotimaita) ei aina tahdo muistaa? Onko ihania pikkuisia onnistumisia uuden kielen kanssa? Onko raivoa byrokratiaa kohtaan? Vaikka inhoatkin vaihtoblogeja, niin täältä syksyisesta kotimaasta olisi ihana lukea villin ja vapaan maailman menosta. Piristää kummasti arkea.
Voi hyvin ja sano kuumille pojille terkut. Etenkin niille tummille yhdeksänkymmentäluvulla syntyneille.
T. Enää 200 sivua jäljellä launatain tedariin ;)P&K
kotityTön puolesta laura, se on eri.
on täällä jotain tosta, mitä mainitsit, mutta aluksi on ollut vähän kamalaa. toivon, että asia muuttuu nyt. kerron sitten lisää.
Ai kotitytön.... Joo, joo. Se on kyllä jees.
Lähetä kommentti