sunnuntai

aamulla
en olisi jaksanut nousta
vaikka vuorokaudessa
on tänään 25 tuntia

nousin kyllä
menin brunssille resto u:hun
siitä voisi unicafe
ottaa oppia

otin mukaan saksalaisen
espanjalainen ei muistanut
että kelloa käännettiin
ja ruotsalaiset olivat hukassa

kotona
meinasin opiskella
mutta kun muut lähtivät kirjastoon
tulin vähän haikeaksi

olen jo tottunut siihen
että kaikki tehdään yhdessä
mutten vielä
kutsumaan itseäni mukaan

ajattelin, että käyn kävelemässä
ihan vähän vain
ihan tässä lähellä
ja sitten tulen lukemaan koulukirjoja

naapurissa on jalkapallostadion
siellä oli skeittikisat
ja antiikkimarkkinat
yhtä aikaa

lökäpöksypojat
ja sunnuntaipariisilaiset sikin sokin
vaarit nauroivat ja mummut peittivät silmänsä
aina kun joku kaatui rampilla

minä jäin kolmeksi tunniksi
otin valokuvia
taputin skeittaajille
jos joku sanoo jotain, en puhu ranskaa

kohta lähden juoksemaan
kahden pojan kanssa
vaikka kaikki paikat ovat jo
urheilusta kipeitä

ne ovat niin paljon nopeampia
kuin minä
jään aina jälkeen
se vähän nolottaa

mutta yritän olla välittämättä niistä
haikeudesta
ja noloudesta
sitä opettelen

juoksun jälkeen
syödään kaikki yhdessä
annetaan hyvänyönsuukot
ja sanotaan ”huomiseen”

suomessa ei koskaan
sanottaisi sellaista naapureille
(alkon myyjille kyllä
joskus, olen nähnyt)