we'll always have paris

Pariisi on sitä, että aamulla näkee sattumalta ranskantunnilla maailman kauneimman pojan, joka on menossa illalla katsomaan balettia ja pyytää mukaan hetken mielijohteesta. Illalla menet sen ja viidentoista muun kanssa ensin yhdelle oopperalle ja sitten toiselle, saat hyviä neuvoja kulturellilta ranskalaistädiltä, ajat kahdella metrolla, käyt kolmessa elokuvateatterissa ja lopulta päädyt katsomaan typerää ranskalaista komediaa kanadalaisen, sveitsiläisen ja hollantilaisen pojan kanssa.

Pariisi on sitä, että joka ilta päätät jäädä kotiin, koska olet ollut ulkona jo niin monena iltana aiemmin ja ihan liian vanha ja väsynyt ja aamulla on luentojakin. Sitten kuitenkin joku soittaa ja pyytää elokuviin tai afrikkalaisjuhliin tai gospel-konserttiin tai jazz-keikalle tai ilmaiselle illalliselle tai jokilaivaklubille. Ja yhtäkkiä oletkin varma, että jaksat sittenkin valvoa vielä yhden illan ja yön.

Pariisi on sitä, että uskaltaudut ensimmäisen kerran asuntolan keittiöön samaan aikaan kuin joku muu ja vartin päästä siellä on kaksikymmentä muutakin laittamassa oman maansa ruokia ja juomassa viiniä yhteisistä pulloista. Lopulta istut keittiössä aamukolmeen (vaikka hiljaisuus tulee yhdeltätoista) entuudestaan tuntemattomien ihmisten kanssa, saat pikaperehdytyksen Italian mafiaan ja Espanjan maantieteeseen, ja vaikka kieltäydyt tarjotusta sätkästä sinut kutsutaan silti perheen huvilalle Formenteralle, vaikka ensi kesänä sitten.

Pariisi on sitä, kun pidetään piknikkiä Pont des Artsilla, t-paidassa vaikka on jo lokakuu. Juodaan kahden euron punaviiniä, ollaan hetken nuoria ja kauniita ja puhutaan soljuvaa ranskaa koko ilta. Katsellaan kimaltelevaa Eiffel-tornia ja iltavalaistuja jokilaivoja.

Pariisi on ilotulitus Montmartrella, kaksi vanhaa miestä jotka osaavat kaikkien laulujen sanat ja soittavat pillejä laulavat mukana ja välillä silloinkin, kun oikeat esiintyjät eivät. Pariisi on kaunis afropäinen poika, joka opettaa sinut tanssimaan. Tunnin pitäisi alkaa puoli neljältä, mutta Pariisissa puoli neljä on joskus sama kuin puoli viisi. Onneksi afropojalla ei ole kiire.

Pariisi on sitä, ettei missään saa koskaan olla rauhassa, koska aina joku haluaa jutella tai kysyä neuvoa tai myydä jotain tai huudella hävyttömiä tai muuten vain tehdä jotain, ettei olisi ihan niin näkymätön. Joskus se on rankkaa, mutta Pariisissa saa itsekin aina sanoa, puhua ja kysyä. Pariisi on avuliaita ihmisiä, jotka kantavat sinun matkalaukkusi; Pariisi on ystävällisempi kuin koskaan uskoisit. Se on myös ilkeitä sanoja, vihaisia naisia ja pelottavia kortteleita.

Pariisi on ruuhkametroja, tuntikausien jonotusta, pieniä kujia, kauniita lapsia, turisteja ja rakastuneita pareja. Pariisi on rakkauden kaupunki, valon kaupunki ja valkoinen kaupunki. Pariisi on jatkuvaa muutosta ja sitä, ettei koskaan tiedä, miten asiat tänään tehdään vaikka teki samat jutut eilen. Pariisi on jatkuvasti liikkeessä ja hereillä ja samalla yhtä keskiaikainen ja ikiaikainen ja muuttumaton kuin aina.

Pariisi on ohittelijoita ja hidastelijoita. Pariisi on vaikea, monimutkainen ja compliqué – mutta ei se muuten olisi Pariisi. Pariisi on hiiriä asunnoissa ja vesivahinkoja, loisteliaita klubeja ja kuvankauniita ihmisiä. Näyttävää pintaa, mutta joskus pinnan alta voi raaputtaa esiin jotain ihan muuta.

Pariisi on niin paljon, että sitä on mahdoton sanoa. Suomeksi ainakaan.

Pariisi on minun.



Kodin tuntee siitä, kun sitä alkaa puolustella muille. Silloin se vasta on oikeasti minun.