Simone de Beauvoir on kirjoittanut, että kirjat joita vaihdetaan ja joista keskustellaan, luovat ikuisen siteen pojan ja tytön välille.
Tänään sain tšekkiläispojalta lainaksi maailman parhaan kirjan. Se on ostettu portinpielen partasuiselta sedältä sinä iltana, kun se poika olisi tahtonut nukkua minun kainalossani mutta minä en päästänyt. Setä istuu siinä joka ilta kirjoineen ja tervehtii jokaista. Minä tervehdin takaisin, mutten koskaan rohkene jäädä katsomaan kirjoja.
Kirja on käytetty; luettu. Siinä on kahvitahroja ja valkoiset paperikannet, joihin on kirjoitettu muistiinpanoja ja lukuja joiden merkitystä en ymmärrä. Monia sanoja on alleviivattu lyijykynällä ja niiden päällä lukee tšekinkieliset käännökset kauniilla arkkitehdin käsialalla. En ymmärrä niistä sanaakaan, mutta sellaiset merkinnät tekevät kirjoista intiimimpiä.
Se poika ei ehtinyt itse tuomaan kirjaa vaan sain sen naapurinpojalta. Ehkä se jonain päivänä tulee, koska minulla on nyt pala siitä.
7 kommenttia:
Mutta mikä se maailman paras kirja on?
<3
tiina mun maailman paras kirja on milan kunderan olemisen sietämätön keveys.
tuntematon <3 takas, sellaista se kevät ja kirjapojat on
ihana teksti, tämän lukeminen oli päivän kivoimpia hetkiä.
kirjat, kirjapojat, portinpielen partasuut.. hurmaavaa!
kiitos minttu. kirjat, kirjapojat ja se partasuu on munkin mielestä hurmaavia.
peruuntuiko sun matka kokonaan? superinhottavaa ja ihan eppää.
Olin jo aikeissa lähteä matkaan bussilla itä-euroopan läpi, mutta minun matkakaveri ei innostunut ideasta. Odottelemme jos lentoliikenne taas alkaisi lähipäivinä, mihin en kyllä itse enää usko.. voi nyyh.
Mutta sitten jos joskus pääsen täältä lähtemään, niin minusta tuntuu että lennän niin kauas etten osaa enää palata. matkakuume on suuri!
minusta tuhkakaaoksessa on jotain viehättävää, mutta oon kyllä tosi pahoillani, kun teidän matka peruuntui. toivottavasti pääset pian jonnekin tarpeeksi kauas. mä haluaisin vain unohtua tänne, vaellella pölyisiä katuja ja olla ikinä palaamatta.
Lähetä kommentti