korvaan kaiken joskus, jotenkin

Ajoittain haaveilen siitä, että minusta vielä jonain päivänä tulee upea nainen. Sellainen, jonka perään käännytään katsomaan kadulla. Sellainen, jota teinipojat salaa ihailevat täydessä lähijunassa sen sijaan, että ne jättävät täysin huomiotta niin kuin kaikki virkamiehen näköiset, kymmenen vuotta vanhentuneet naiset kuuluukin jättää.

Mutta aamulla ennen joogatuntia en taaskaan jaksa meikata. Kuka oikeasti meikkaa ennen joogatuntia? Ja tajuan, minusta ei koskaan tule sellaista naista. Minä en meikkaa ennen joogatunteja. Minä en välitä, jos hierojapojan käsistä pyyhkiytyy öljyä minun niskahiuksiini. Minulla ei ole yksiäkään ehjiä sukkahousuja ja korkokenkiinkin laitan pakkasella villasukat, petikiharat piilotan villamyssyn alle.

Mutta sellainen tyttö minä olen, joka vieläkin järjestää lusikkalaatikkoon HAArukat VEItset LUsikat.

tärkeitä asioita: jari

Ensimmäinen asia, mitä äiti sanoi tänään aamukahvipöydässä: "Tänään on Jari Litmasen synttärit!".

tahdon halvan naisen

Luin kahvitauolla uutta Annaa, jossa oli juttu naisesta, joka ei halunnut enää olla jäykkä. Ajattelin: ehkä minäkin olen sellainen, ehkä minäkin näiden sanojen jälkeen vapaudun!

Nainen kuvaa ystäväänsä, itsensä täydellistä kääntöpuolta:

"Opiskeluaikoina ystävystyin sattumalta ihmisen kanssa, jota tosiaan ei jäykkyys vaivannut. Hän oli täysi vastakohtani - koheltajatyyppi, joka joi liikaa, heräili vääristä sängyistä ja rakastui usein ja vaikeasti."

Aha, okei. Ei sitte.

kuninkaan musiikin soittorasia

Elämä on just nyt hyvää sellaisella peittelemättömällä tavalla, että tekisi mieli hykerrellä ja rakastaa kaikkia. Halata puita ja sellaisia, ihmisiä etenkin. Asioita on juuri sopivasti, niin että pysyn liikkeellä enkä ajattelekaan lamaantumista. Melkein mitään ei ole ihan pakko tehdä, jos ei huvita. Ja kaikki mitä teen, on melkein pelkästään ja ainakin omassa kategoriassaan hyvää ja sellaista, että sitä tekee mielellään. Rakkausruokia ja lounastreffejä maailman parhaiden poikien kanssa ja sellaisia aamuja, jolloin voi lähteä ulos vaikka ilman ripsiväriä.

"Sen perusteella mitä olin nähnyt, ympärileikkauksen ja naimisiinmenon välillä ei ollut suurtakaan eroa. Molempien yhteydessä nainen vuoti verta ja kärsi kipua eikä kyennyt nousemaan sängystään. Niinpä päätin siinä paikassa, etten halunnut mennä naimisiin. Minut oli huijattu suostumaan ympärileikkaukseen. Minua ei huijattaisi menemään naimisiin."

- Mende Nazer: Orja

saan nyt loikkia yli soiden ja oikeastaan minun pitäisi opetella lentämään

Aikuistumista on montaa lajia. Toiset tytöt menevät naimisiin ja tulevat äideiksi. Minä opettelen hallitsemaan tätä elämää. Nykyään herään aikaisin, niin aikaisin että ehdin syödä aamupalan tai käydä joogassa ennen töitä. Minä olen opetellut heräämään, syömään aamupalaa ja laittamaan iltaisin ruokaa, josta riittää seuraavan päivän lounaaksi. Siinä on monta askelta ja juuri nyt se riittää minulle. Juuri nyt se on tarpeeksi, eikä tässä ole kiire. Kaikilla meillä on omat polkumme kuljettavana.

Viikonloppuna yksi minun entisistä tytöistäni meni naimisiin. Viime viikolla toinen sai tyttären. Lauantaina minä ostin ensimmäistä kertaa elämässäni lampaanjauhelihaa ja tein ensimmäistä kertaa elämässäni jauhelihapihvejä.

On niin kauan siitä, kun viimeksi astuimme samaa polkua, rinta rinnan.

näytä arpesi, jenny sanoi

Sanat pakenevat taas, enkä malttaisi kirjoittaa mitään, mitä en jaksa perustella. Kaikki menee väärin päin yrittämättäkin.

Senkin uhalla, ja sen uhalla, että olen jo sanonut tämän kaiken tuhanteen kertaan, ja että taas olen surkea ja säälittävä ja tyhjä ja vailla tarkoitusta, minä sanon. Kaipaan rakkautta.

Kaipaan ihmisiä. Tänään näin muutaman niistä vanhoista. Sellaisia, jotka joskus olivat rakkaimpia. Niitä, joita vieläkin on ikävä. Tuntuu hyvältä muistaa, että niitä on. Tuntuu hyvältä, kun vuodet tai kuukaudet eivät oikeastaan tunnu missään. Tuntuu hyvältä, koska luulen, että ne tietävät juuri millainen olen ja silti jaksavat nauraa ja naurattaa.

Ja samalla tuntuu siltä, että taas hajosi yksi salpa siitä arkusta, johon olen kätkenyt kaiken mikä tekee kipeää. On helpompi unohtaa, silloin on helpompi olla kaipaamatta. Mutta ei ihminen loputtomiin jaksa. Yksinäisyyteen nääntyy ja vielä pahemmin siihen, että valehtelee itselleen.

Liian monta asiaa laukeaa yhtä aikaa, ei elämä koskaan helpota niin kuin seminaarissa sanottiin. Ja minusta jää noituva, hermostuva ja solvauksia sihautteleva kuori. Rakkaudenkaipuuta.