Aikuistumista on montaa lajia. Toiset tytöt menevät naimisiin ja tulevat äideiksi. Minä opettelen hallitsemaan tätä elämää. Nykyään herään aikaisin, niin aikaisin että ehdin syödä aamupalan tai käydä joogassa ennen töitä. Minä olen opetellut heräämään, syömään aamupalaa ja laittamaan iltaisin ruokaa, josta riittää seuraavan päivän lounaaksi. Siinä on monta askelta ja juuri nyt se riittää minulle. Juuri nyt se on tarpeeksi, eikä tässä ole kiire. Kaikilla meillä on omat polkumme kuljettavana.
Viikonloppuna yksi minun entisistä tytöistäni meni naimisiin. Viime viikolla toinen sai tyttären. Lauantaina minä ostin ensimmäistä kertaa elämässäni lampaanjauhelihaa ja tein ensimmäistä kertaa elämässäni jauhelihapihvejä.
On niin kauan siitä, kun viimeksi astuimme samaa polkua, rinta rinnan.
4 kommenttia:
Tuttua tuo epäsynkronisoituminen. Ja tunne arkisten toimien määrästä, joita ei ole vielä koskaan suorittanut.
hei jay. minusta on jotenkin vähän häkellyttävää ja jännittävääkin, miten kerta kerran jälkeen löydän itseni sellaisesta elämästä, jota en ikinä kuvitellut eläväni. minun piti olla niitä tyttöjä, jotka menevät naimisiin ja kasvavat aikuisiksi. vähintään minun piti olla niiden tyttöjen kanssa, kun niin tapahtuu.
näinä hyvinä päivinä en silti sure sitä vaan nautin kaikista näistä asioista, joita voin tehdä ensimmäistä kertaa. tai tuhannetta kertaa koko sydämestäni. ja siitä, miten yhtäkkiä elämässä voi asettaa samalle viivalle naimisiinmenon ja jauhelihapihvien paistamisen, eikä se tunnu edes oudolta.
vähintään yhtä häkellyttävää on löytää aina uusia ihmisiä, jotka ymmärtävät edes jotain siitä. toivottavasti se kaikki ei sustakaan tunnu pahalta.
Juu ei se pahalta tunnu suurimman osan aikaa. Enemmän on ollut hämärällä tavalla mielenkiintoista, miten pienen osan yleisimmästä tarjonnasta tulee kuluttaneeksi vaikkei edes yritä vältellä mitään, ja että ensikertoja yhä löytää sieltätäältä. Tai että sellainen kulku on ylipäätään mahdollista vaikkei sitä markkinoida ja brändätä cooliksi.
toisaalta jännä, ettei kukaan ole keksinyt, miten hienon myyntiartikkelin näistäkin löydöistä saisi. toisaalta aika kiva, löytämisen riemu on varmaan suurempi nyt.
joskus tämä tie kulkee kyllä aika reunalla, on vaikea saada omat pienet askeleensa mahtumaan samaan mittakaavaan kuin toisten uudet työpaikat ja valmiit gradut ja sellaiset. onpahan sitten vielä jotain mitä odottaa. matkalla voi kokea niiden ensikertojen taikaa vaikka.
Lähetä kommentti