Toissailtana ajattelin vahingossa yhtä poikaa, jolla on hiljainen, matala ääni, uneliaat silmät ja hellä hymy. Tai siis ajattelin vahingossa, miltä tuntuisi, kun se suutelisi minun kaulaani. Vasemmalta puolelta, takaa päin.

En minä oikeasti sen muusikon perään niin itke. Tai kenenkään. Pakkohan se on hieroa vähän suolaa haavoihin, että olisi jotain pureksittavaa.

Kun ei mitään tapahdu.