Varattu mies on hetken poissa ja kaikki draama on jotenkin kutistunutta. Olen löytänyt itseni miettimästä (anglismi, mutta kaunis) millaista olisi, jos tapaisikin jonkun miehen. Sellaisen, joka suutelisi minua aamuyöllä eikä olisi kumpaakaan: varattu tai liian vapaa, pysähtymistä pelkäävä. Kai on joku kevät.
Olo on hyvä, parempi mutta kaikkea on edelleen vähän liikaa. Maanantaina joogatunnilla päässä kohisi, puoleentoista tuntiin en saanut yhtään hiljaista hetkeä.
Toisessa kaupungissa kiertelin verkkaisesti outoja katuja, pysähtelin ja söin ravintoloissa. Kiipesin harjulle. Ja tapasin Estellen, joka oli onnellinen nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti