Yhtäkkiä se hiipi tänne: ikävä, ja sen myötä haikea alakulo. Vaivihkaa niin kuin hiivitään, vaivihkaa niin kuin aina. On niin kauan siitä, kun joku tuli iholle, päästi lähelle. Niin kauan, että olisi helppo uskoa: ei kukaan huoli. Vaikka niitä kuinka joskus jaloissa pyörii. Yksi tulee liian lähelle, vaikkei saisi, vaikkei ole edes vapaa tulemaan. Muut eivät muuten vain pysähdy koskaan tähän, tartu kiinni.
Sama laulu, samat sirpaleet. Sama kipu jossain, syvällä. Kylmä ja viiltävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti