tiistai 21. heinäkuuta 2009

jos voisin olla niin kuin hän

Minä en haluaisi olla heikko. En osaa. En haluaisi olla kipeä. En haluaisi olla väsynyt.

Minua harmittaa olla pois töistä, vaikka tiedän, ettei minusta tässä kunnossa olisi siellä kenellekään mitään hyötyä.

Ehkä en vain haluaisi myöntää olevani haavoittuvainen. Haluisin olla korvaamaton. Edes jossakin; jollekin.

Haluaisin olla vahva ja rikkumaton. Ehjä ja iloinen ja rajattoman energinen. Haluaisin saada asiat hoidettua. Haluaisin olla ryhdikkäämpi.

En osaa pyytää aikaa itselleni, en edes hetkeä. Pelkään pysähtyä. En uskalla myöntää, että tarvitsen jotain. Pelkään omaa tilaani. En tiedä, mitä sen kanssa tekisin.

En edes osaa kirjoittaa yhtään järkevää lausetta. Saati kokonaista tekstiä.

Ja tämä on ainut asia, jota osaan. Edes vähän.


"jos voisin joskus olla niin kuin hän

nauraisin kirjoille, jotka kuuluu osata ulkoa
katsoisin järvenselkää ilman kynää ja paperia
huutelisin puun latvasta
hävittäisin palkkani
jos voisin joskus olla niin kuin hän

joisin viskin ja nousisin portaissa käsilleni
teille ylpeilisin mustelmillani

jos voisin joskus olla
niin kuin hän jota rakastan
jos voisin istua illan sanomatta sanaakaan
jos voisin lyödä niitä jotka kiusaavat pieniä
jos voisin joskus olla niin kuin hän."

- smg


Jos voisin olla niin kuin ihan joku muu.

2 kommenttia:

Odelma kirjoitti...

Älä ota minua liian vakavasti, mutta sanon jotakin, tahdon sanoa jotakin.

Saat kaiken mitä toivot, saat ymmärryksen itseäsi ja maailmaa kohtaan, mutta siihen menee luultavasti paljon kauemmin aikaa kun haluaisit. Mutta silloin tulokset ovat pysyviä. Ja yksi kerrallaan, sinun täytyy kohdata pelkosi, mennä niiden läpi. Siihen saatat tarvita apua; etsi sitä.

En tiedä kuulostaako tämä sinusta kovalta. Siinä ei kuitenkaan ole kyse mistään "pitäisi" -asioista, päin vastoin, yrittämisen lakkaamisesta, itsen kuuntelusta hiljaisesti. Taidat oikeastaan olla jo aloittanut.

Riikka kirjoitti...

Kiitos Odelma sanoista. Kiitos kun halusit sanoa jotain.

Ei se kuulosta liian kovalta. Joskus pitääkin vähän kovistella, hellästi potkiakin, jos muu ei auta. Sitä ainakin minä kaipaan.

Nämä ajat ovat olleet hankalia, mutta sellaisia ne ovat. Sitten ne taas menevät ja tulee muita aikoja. Mutta kiva, että joku jaksaa kuunnella hankalinakin aikoina. Ja uskoa siihen, että tulee parempia.