Tänään pakkasin ensimmäiset muuttolaatikot. Viiden viikon päästä olen jo Pariisissa. Missä lie.
Kunpa kaikki ratkeaisikin niin helpolla. Sillä, että heittää kaiken turhan pois ja piilottaa lopun laatikoihin, teippaa vielä laatikot kiinni ja kantaa ne pimeään huoneeseen, niin ettei mikään varmasti pääse ulos. Sillä, että lähtee. Eikä katso edes taakseen.
Minä olen ilkeä, katkera ja teatraalinen. Liian yksin, liian kovan kuoren takana ja ihan liian pihalla.
Kunpa sen kaiken voisikin vain jättää taakseen. Päästää irti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti