Mitä minä muistan Pariisista jälkikäteen?
Sen, kun lojuin sängyn päällä aamuyöhön kauniin pojan kanssa, katsoin Greyn anatomiaa ja join kaakaota - minä kylmää, se poika lämmintä. Sanoin pieniä sanoja, kun en uskaltanut suurempia. Valvoin liian myöhään, kun en raaskinut päästää irti siitä hetkestä. Vaikka päätin, että tänään en odota, kuitenkin päästin sen keskiyöllä sisään kun se koputti oveen hiirenhiljaa, että naapurit eivät herää. Puhuin mitä sattui, nolostuin tyhmästä leikistä ja pelkäsin hukkuvani sen silmiin.
Ja kun se viimein meni, minä heittäydyin sängylleni niin levottomana, etten saanut unta vielä moneen tuntiin, vaikka kello oli kolme aamulla ja seuraavana päivänä piti taas olla niin kuin ihmiset on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti