Tuntuu kuin olisin vereslihalla. Suihkussa vesi polttaa ihoni karrelle vaikka käännän ja käännän vesihanaa pienemmälle. Ikävästä kylmät käteni kihelmöivät kuin miljoona piikkiä työnnettäisiin niiden läpi yhtä aikaa. Eikä palelu silti lopu.
Istun keskellä huonetta alusvaatteisillani, en halua koskettaa mitään enkä kestä mitään ihoani vasten. En jaksa tuntea mitään.
Jos halaa oikein kovaa, keskushermosto rentoutuu ja vapina lakkaa, verenkierto hidastuu eikä tarvitse enää haukkoa henkeä.
Minä en jaksa enää. Olla. Tällainen. Miksen edes kerran olisi ehjä ja kokonainen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti